- Kun pentu leikkii koirakaverin kanssa ja näkee, että se on ihan fiiliksessä.
- Kun pentu kurottaa takajalat ja selän niin pitkäksi kuin vain mahdollista, jotta saisi pään pöydälle tai puuhellalle (tämä kuitenkin edelleen ei toivottua käytöstä).
- Kun aamulla laitan valot päälle ja vipeltäjä on heti sängyn vierellä, että nytkö noustaan. Jes!
- Kun Nokka näkee jotain vesiastiassa tai vesilätäkössä ja jahtaa sitä vuorotellen tassulla ja kuonolla. Tai kun hän yrittää tyhjentää vesilätäköt pihalla samalla lailla kuin vesiastian sisällä.
- Kun hän innoissaan kävelee häntä pystyssä niin iloisena ja läsnäolevana kun harjoitellaan. Ja miten hän sitten vakavoituu odottaessaan lupaa hyökätä ruoan kimppuun.
- Kun hän nukahtaa syliin.
- Kun hän makaa kyljellään ja tassullaan pyyhkäisee korviaan ja kuonoaan. Tästä tulee aina vanhus mieleen.
- Kun hän saatuaan luvan kirmaisee käytävässä.
- Kun hän hakee turvaa jalkojeni takaa. Tiedän, että olen tehnyt jotain oikein ja toivon että osaisin tehdä myös tulevaisuudessa. Mutta myös kun Nokka rohkaistuu ja lähtee taas itsekseen tutkimaan maailmaa.
Kouluttaja sanoi eilen, että minulla on helmi käsissäni. Ja niin minulla onkin.
Viime aikana olemme myös saaneet toisen nelijalkaisen vierailijan, joka on siis ihan vapaaehtoisesti liittynyt seuraamme ja ottanut paikakseen keittiön sohvan.
