Terveydeksi

Minä en ole ikinä osannut nimetä lemmikkieläimiä ennen kuin ovat kotiutuneet. Näin kävi myös Nokan kanssa. Saatoin välillä lukea kirjaa tai katsoa telkkaria ja miettiä, että hei tuo voisi olla hyvä nimi koiralle. Ja seuraavana päivänä olin jo unohtanut ne. Nokkis kotiutui myöhään yhtenä sunnuntai-iltana ja taisi olla seuraavana tiistaina tai keskiviikkona kun ensimmäisen kerran maistelin Näbben-nimeä kielelläni. Siihen asti se oli vain pentu. Nimi ei vakuuttanut mutta loppuviikosta se oli edelleen Näbben koska se nyt vain oli. Nykyään rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Inspiraatio nimen takana oli tietysti pennun pitkä kuono. Nokalla on ollut purentavika ihan pienestä pennusta asti. Sen yläleuka on pitempi kuin alaleuka (noin 2,5 cm). Sekä eläinlääkärin että rotua tuntevien mielestä Nokan yläleuka on ehkä hiukan tavallista pidempi ja alaleuka sitten taas tavallista lyhyempi.

Heti Nokan tullessa minulle oli selvä, että ainakin yksi maitokulmahampaista joudutaan poistamaan ja näin tehtiinkiin. Toimenpide sujui ongelmitta. Sitten vain odoteltiin, että pysyvät hampaat ilmestyisivät. Heti kun ne näkyivät mentiin uudestaan eläinlääkärille. Loppujen lopuksi päädyttiin Veikkolaan. Käytiin ensin tarkistuskäynnillä joulukuun alussa. Eläinlääkäri suositteli molempien yläkulmureiden poistamista. Hän epäili ettei oikominen hyödyttäisi meitä johtuen hampaiden asennosta ja yläkulmureiden pulskuudesta. Vaihtoehdoksi jäi joko ala- tai yläkulmureiden poistaminen (en nyt näin suoralta kädeltä muista miksi pulpa-amputaatiota ei suositeltu). Eläinlääkäri suositteli jälkimmäistä sen takia, että se on vähemmän traumaattinen toimenpide. Leukamurtuman riski on huomattavasti pienempi ja koiran suunkäytön kannalta alakulmurit ovat tärkeämmät.

Siitä lähtien kun pysyvät hampaat alkoivat näkyä olin kotona itse painanut niitä ulospäin päivittäin. Tätä minä lopetin tarkistuskäynnin jälkeen koska ellin mukaan siitä ei Nokan tapauksessa ole hyötyä. Pallon pitämistä suussa jatkettiin kuitenkin ellin kehotuksesta. Tutkimusten mukaan sitä pitäisi tehdä 3 x 15 minuuttia päivässä. Me teimme 3 x 20 tai 4 x 15. Toisin sanoen noin kuukauden ajan "leikittiin" pallolla tunnin päivässä ja olin nostanut muut lelut pois lattialta. Nokan suuta piti myös desinfioida kerran päivässä koska alakulmureiden kasvaessa ne osuivat kitalakeen ja tekivät sinne pienet reiät, mikä varmasti satttui.

Saimme ajan jouluaaton aatoksi. Olimme siellä yhdeksältä aamulla ja muistaakseni lähdettiin vähän yhden jälkeen ajelemaan kotiin. Sillä aikaa kun Nokkis makasi leikkauspöydällä minä naputtelin gradua, join teetä ja söin mandariinejä. Taas kerran toimenpide ei olisi voinut sujua paremmin. Tämä näkemys vahvistettiin sekä kontrollikäynnillä tammikuun alussa että vikalla käynnillä huhtikuussa. Leikkauksen yhteydessä alakulmureihin tehtiin pidennykset ja tästä seurasi se, että Nokkiksella oli täysi pureskelu- ja vetämiskielto reilut kolme kuukautta. Eli ei mitään vetoleikkejä, kovia nameja, käpyjen tai keppien kantamista metsässä puhumattakaan luista koko alkuvuonna.

Huhtikuun alussa käytiin siis vikan kerran ellillä tämän asian tiimoilta. Jos mukaan lasketaan kaikki hampaisiin liittyvät hoidot niin loppulaskuksi tulee noin 2000 euroa. Tämän jälkeen yläpurenta ei ole haitannut meidän arkielämää. Se on ollut alusta asti sanomattakin selvää ettei Nokkikselle ikinä teetetä pentuja.

Kuvautin Nokkiksen lonkat, kyynärät, selän ja olat ennen joulua eikä siellä näkynyt mitään kummallista. Toisin sanoen, terve harrastuskoira minulla.

Iholla

Vuosi sitten syksyllä kun Nokkis kotiutui käytiin öisin pissalla ensimmäisen kuukauden aikana. Tästä seurasi se, että nukuttiin päikkärit päivällä. Usein lattialla ja usein niin, että alkuinnostuken jälkeen pentu rauhoittui nukkumaan kosketusetäisyyden päähän. Useimmiten Nokkis siirtyi kuitenkin hetken päästä nukkumaan esim oman koppaan. Välillä otin peiton ja tyynyt sängystä ja nukuttiin ihan yöunetkin lattialla. Toisin sanoen vuosi sitten syksyllä Nokkis tuli lähelle omasta halustaan mutta muistikuvieni mukaan se ei pysynyt siinä kovin kauan.

Tämä kaikki muuttui viime kesänä. Pakenin öisin heinäkuun helteet viileämpään verantaan. Kyyhäsin itselleni patjan terrassituolien patjoista ja siinä nukuttiin reilun kuukauden. Päätin, että Nokkis nukkukoon missä haluaa. Ensimmäisinä päivinä tyyppi kierteli patjat ja aamulla herätessäni se nukkui joko jalkojeni tai pääni vieressä, mutta patjojen ulkopuolella. Pikkuhiljaa, patjojen rajat alkoivat hämärtyä ja nelijalkainen hiipi yhä lähemmäs kunnes se oli minun kainalossa. Nykyään tyyppi tunkee lähelle aina kun siihen on mahdollisuus. Jos vuosi sitten se tuli säkkituolin viereen nukkumaan kun istuskelin siinä niin nykyään se kuvittelee mahtuvansa syliin ja jäävänsä siihen nukkumaan.