Ei ihan niin kuin Strömsössä

Meidän syksy oli koira- ja liikuntarintamalla huomattavasti rauhallisempi kuin olin kuvitellut. Ensin Nokkis loukkasi etujalkansa toisen koiran päästessä irti omistajaltaan ja ryntäessä Nokkiksen päälle. Kyseessä onneksi kuitenkin vain parista pinnallisesta haavasta, jotka paranivat hyvin. Melkein heti kun oltiin päästy kaulurista ja siteen pitämisestä ulkoillessa, niin minä loukkasin jalkani. Juoksukielto rapsahti vuoden loppuun asti ja muutama viikko tapaturman jälkeen Nokkiksen lenkittely tehtiin pyörän avulla. Olin huomaavinani pienen eron koirassa, josta vedin sen johtopäätöksen, että tyyppi on tottunut pääsääntöisesti liikkumaan metsässä eikä pyörälenkit (Nokkis vapaana) tiellä ainoana liikuntamuotona riitä. Koska en halunnut juoksuttaa koiraa asfaltilla pyörälenkin maksimipituus oli noin 10 km, eli toisin sanoen välillä mentiin 10 km aamulla ja toinen samanpituinen lenkki illalla. Pyöräilin erittäin hitaasti ja välillä pysähdyttiin ihailemaan tähtitaivasta, jotta saisin lenkin keston pidennettyä. Sekä koiran että omistajan kunto on loukkaantumisista johtuen heikentynyt syksyn aikana.

Voiko tylsyyteen kuolla?

Jouluna ja välipäivinä ollaan vietetty enemmän aikaa metsässä kuin viimeisen kolmen kuukauden aikana yhteensä. :) Ja jälkien perusteella löydettiin myös yksi karhun/karhujen suosima paikka.

Tällainen maasto tekee hyvää lihaskunnolle.

Näiden olosuhteiden vuoksi harrastusrintamalla metsäjälki-, hyppytekniikka- ja paimennustreenit ovat jääneet paitsioon. Sen sijaan ollaan tehty vähän rauhallisempia juttuja kuten muun muassa tarkkuusetsintää, jälkikeppien ilmaisua, esineen pitoa ja enemmän ja vähemmän hyödyllisiä liikkeitä/temppuja.

Ollaan kuitenkin käyty paimentamassa muutamaan otteeseen syksyn aikana ja nyt jouluna kahdesti. Viime kerroilla ollaan päästy hieman eteenpäin pienen jumiutumisvaiheen jälkeen. Tällä hetkellä työn alla on erityisesti hidastuskäsky, peruskuljettamisen ja ajamisen erottelu ja koiran itsenäisen työskentelyn/ajattelun vahvistaminen. Ohjaajan toimien mustavalkoisuus ja oikea-aikaisuus kaipaa myös paljon työstämistä tässä lajissa. :)

Voiko parempaa paimennussäätä toivoa?

Nokkis kävi hammaseläinlääkärin luona marraskuussa. Hammaskiven poiston lisäksi tehtiin perusteellinen tarkistus. Kaikki hampaat ovat kehittyneet hyvin ja hammasell:in lausunto oli edelleen ettei yläkulmureiden poisto olisi voinut onnistua paremmin. Uusi tutkimustieto osoittaa ell:in mukaan, että hampaiden harjaamisesta on hyötyä ainoastaan jos se tehdään päivittäin. Tässä meille haaste uudeksi vuodeksi kun tälle koiralle näköjään tuppaa kertymään tuota hammaskiveä. Varsinkin etuhampaiden sisäpinnalle.

Kävin myös tutustumassa Nokkiksen emon viimeiseen pentueeseen juuri ennen kuin pikkuiset lähtivät uusiin koteihin. Pentujen kanssa oli ihanaa temmeltää ja vaikka yksi pentu erottui mun silmissä joukosta niin voin taas todeta ettei itsellä ole minkäänlaista pentukuumetta tällä hetkellä. Nokkis ei tieteenkään päässyt näkemään pentuja vaan se sai tyytyä kasvattajaan. ;)

Joulun kunniaksi Nokkis aloitti myös kolmannet ja todennäköisesti viimeiset juoksunsa.

Huomenna Nokkis pääsee tekemään hyppytekniikkaa ja uusi vuosi otetaan vastaan rauhallisissa merkeissä (koira)kavereiden hyvässä seurassa .