Aloitettiin Nokan kanssa aksan alkeiskurssilla lokakuussa. Saatiin seuran jäsenyys alkuvuodesta ja jatkettiin suoraan jatkokurssille. Kevätkausi oli kuitenkin meille kovin rikkonainen. Minun työmatkasta + Näbbenin kennelyskästä taisi tulla jo vajaan parin kuukauden tauko treeneihin.
Treenit pyörivät kolmella kouluttajalla. Jokaisella kerralla on ollut treenipisteitä kouluttajien valvovien silmien alla sekä omatoimipisteitä. Omatoimipisteet jäi usein meiltä tekemättä koska mielestäni niille ei jäänyt aikaa kun halusin, että Nokka saisi myös kunnon lepohetken + treenattiin rauhoittumista kentän laidalla. Näin jatkokurssin jälkeen päällimmäinen tunne on se, että emme vielä osaa mitään. Aksaan liittyvää siis.
Yksi pääprojekteista molempien kurssien aikana on ollut vahvistaa Näbbenin rauhallista oleskelua kentän laidalla ja rauhoittumista muiden tehdessä. Ennen syksyä ei oltu juurikaan vierailtu aksahallissa puhumattakaan siitä, että olisimme seuranneet rataa suorittavia koiria. Talven aikana panostettiin muun muassa siihen, että meidän vuoron tullessa kuljettiin yhdessä rauhallisesti kentälle. Sinkoilu ei ollut sallittua. Harjoiteltiin myös pihalla hallille kävelemistä. Keväällä pystyin ottamaan koiran hihnatta häkistä ilman, että se tuli sieltä vauhdilla ja yhdessä käveltiin treenipisteelle. Meidän tehdessä Nokan keskittymistä ei haitannut muut lähellä treenaavat koirat tai niiden haukkuminen. Nokkis itse ei hauku odottaessa tai tehdessä. Sen sijaan, että aina olisin vienyt Nokan takaisin häkkiin, niin jäimme välillä ihan kentän laidalle katselemaan muiden touhuja. Ei mitään temppuilua tai jatkuvaa namittamista vaan Nokkis sai hiljaiset kehut kun kävi maaten ja oli rauhallisesti. Alussa tässä tuli pientä ääntelyä, ei mitenkään jatkuvaa, mutta loppukeväästä alkoi jo sujua ilman ääntelyä.
Treenit jatkuvat samalla ryhmällä elokuussa mutta voi olla, että jätetään ohjatut treenit väliin ensi vuonna useammasta syystä.
