Loppuvuodesta oli selkeää, että sekä koiran että ohjaajan fyysinen kunto oli laskenut ei niin aktiivisen syksyn ja loppuvuoden takia. Varsinkin Nokkiksen lihaskunto on selkeästi huonompi kuin reilu vuosi sitten. Nokkis ei tällä hetkellä ole sellaisessa fyysisessä kunnossa mitä mielestäni esim. aksan kisaradan suorittaminen tai pk-lajien metrin hyppy vaatisi. Syyksi päättelen absoluuttisen liikuntamäärän väheneminen sekä metsälenkkien (varsinkin pitkät 3-5 tuntia kestävät) poisjääminen syksyllä minun loukkaantumisen takia. Toisin sanoen kunnon kohentaminen on kevään yksi pääprojekteista ja perusasioista, eli peruskestävyydestä, ollaan lähdetty liikkeelle.
Alkuvuodesta projektimme koki pienen takaiskun kun tiet muuttuivat luisteluradaksi ja juoksulenkkien tilalle joutui varomaan askeliaan mutta viimeisen kahden viikon aikana ollaan päästy nauttimaan loistavista potkukelkkakeleistä. Välillä ollaan menty yksi lenkki päivässä kelkalla välillä taas kolme. Kestoltaan lenkit ovat olleet noin 40 min - 2h 30 min. Vauhti ei ole kova vaan sellainen, että Nokkis rennosti ravaa vapaana kelkan mukana. Välillä tosin tulee lyhyempiä laukkaosuuksia esim. alamäissä. Välillä iltaisin ollaan vaihdettu kelkka juoksukenkiin. Metsälenkeillä ollaan käyty aika maltillisesti, ehkä 2-3 kertaa viikossa 30-40 min kerralla. Sanomattakin selvää, että lämmittely, jäähdyttely, lepopäivät, venyttely ja lihaskuntotreenit ovat automaattisesti kuviossa mukana.
Nokkiksella on ihan hyvä peruskestävyys. Sen huomaa esim. paimennustreeneissä missä fyysinen virta ei lopu kesken kaiken. Toki tässäkin on parantamisen varaa. Suurimmat kehityskohteet ovat kuitenkin muualla, varsinkin voiman osa-alueessa. Tässä kevään mittaan otetaan mukaan uusia harjoitusmuotoja kunhan ensin varmistutaan siitä, että pohjatyö on kunnossa.
Minulla on tällä hetkellä aika suurikin tarve vapaa-ajallani välttää loppuun asti mietittyä suunnitelmalllisuutta, ehkä lähinnä aikataulullisesti, vaikka tiedostan, että sillä lopullisella pilkun viilaamisella saisi enemmän tuloksia (tämäkin erittäin subjektiivista) aikaan. Tästä johtuen vaikka minulla onkin jonkinlainen suurempi kuva mielessä valmiina, niin se, että esim. juostaanko tänään pitkä lenkki, intervalliharjoituksia tai mäkitreeniä ei ole kiinni mistään treeniohjelmasta vaan siitä mitä minua sinä päivänä huvittaa tehdä. Liikaa aikatauluttaminen ja siten pakon tunne vie tällä hetkellä minun kohdallani hauskuuden pois. Tämä oli myös yksi syy monista miksi kun vuosi sitten mietin miten jaksottaisin vuoden "treeniohjelman" jos kuviossa olisi paimennuksen ja metsäjäljen lisäksi mukana myös aktiivisesti agility, päädyin jättäytymään aksasta pois.
 |
| Paimentamassa joulun välipäivinä. |
 |
| Potkukelkkailua auringonpaisteessa. |
 |
| Lumihangessa käveleminen on kivaa vaikka onkin hikistä puuhaa. |
 |
| Aamulenkillä metsässä. |
