Teen angst

Nokan ensimmäiset juoksut ovat tulleet ja saisivat myös lähteä. :) Nyt ymmärrän mistä kaikki puhuvat. Nämä ovat siis ekat juoksut oman koiran kohdalla koska perheen koira leikattiin melkein heti sen tullessa meille koska se oli kauppaehtona. Nokkis on kuin varjo itsestään, eli taitaa hormoonit jyllätä aika kovaa. Se on vaisumpi, kaikin puolin hitaampi ja herkempi. Tämä muutos olemuksessa näkyy sekä sisällä, pihalla että lenkillä. Useimmiten se näyttää alakuloiselta ja sielunsa myyneeltä. Tämä alakuloisuus on voimistunut koko viime viikon aikana. Viime maanantaina se vielä jäljesti hienosti, keskiviikkona leikittiin kahden lelun leikkiä kylällä ja eilen jäljellä meno ei ollut lähelläkään normaalia. Ensimmäinen keppi nousi mutta Nokkis ei tarttunut leluun (ja yleensä Nokkis on valmis leikkiin jo siitä kun siirtää lelun siivousmielessä) ja kun en edennyt kun sillä oli pää ylhäällä tyyppi katsoi surkeana taaksepäin, tuli minun luo ja kävi siihen makaamaan. Nokkis kun ei muuten pyytele minulta ohjeita jäljellä. En sitten nähnyt pointtia ajaa jälkeä loppuun joten palattiin kotiin katselemaan jalkapalloa.

Onko tavallista että suu on herkempi? Olen tarkistanut ja kaikki on kyllä kunnossa mutta kuten sanottu niin Nokkis ei tartu leluun ja äsken lenkillä törmättiin isoon renkaaseen johon oli noin 5 senttinen hihna kiinnitettynä. Nokkis veti sitä ihan itsekseen tosi lempeästi, vinkui ja päästi irti loukkaantuneen näköisenä. Jo aikaisemmin se oli vinkunut kun jotenkin sotki jalkansa siihen. Minä en kyllä mitään sotkua nähnyt mutta jostain teini loukkaantui syvästi.

Joten nyt otetaan iisisti. Lenkkeillään ja tehdään pihatöitä mutta jäljestys ja tokottelu/tottistelu saa nyt jäädä kunnes hormoonit ovat tasaantuneet. Meillä on Virven jälkikoulutus vajaan kuukauden päästä. Saa nähdä ehditäänkö jäljestellä ennen sitä.

Teltassa Nokkiksen kanssa

Vietimme Nokan kanssa juhannuksen retkeillen. Telttailu sujui ongelmitta. Ekana iltana Nokkaeläin oli vähän ihmeissään kun teltan vetoketju suljettiin mutta se veti sikeät kylkiasennossa ennen kuin minä olin kömpinyt makuupussiin. Tokana iltana oli sama juttu. Aamuisin loikoiltiin hetken yhdessä ennen teltasta kömpimistä. Poluilla ei ollut ruuhkaa mutta aina välillä törmäsimme muihin retkeilijöihin. Nokka ei heistä välittänyt. Se kulki suurimman osan ajasta vapaana ja vaikka ihmisiä tuli vastaan ja silloin tällöin ehtivät suht lähelle niin Nokkis ei kertaakaan pyrkinyt heidän luo vaan palasi minun luo kytkettäväksi. Riippusillalle lähdettiin rohkeasti. Keskellä siltaa tuli pientä epäröintiä kun Nokkis katsoi alaspäin mutta hyvin päästiin toiselle puolelle. Toisena iltana me olimme ainoat sillä leiripaikalla mikä oli mukavaa koirien kannalta kun saivat oleskella vapaana ilman valjaita.

Nokka oli ekana jonossa, josta se sitten syöksyi kohti seuran muita nelijalkaisia.

Lauantaina kastuttiin kun sade yllätti 600 metriä ennen seuraavaa tulentekopaikkaa.

Onneksi sää selkeni ja koira kuivui ennen iltaa.

Tauoilla ladattiin akkuja.

Nokka oli retken virallinen haisuliini ja joutuikin tästä syystä uimaan useampaan otteeseen.

Nokkis kuitenkin lähti uimaan myös ihan oma-aloitteisesti.

Loppu häämöttää. Tässä odotetaan venelossia.

Vikana päivänä Nokkis löysi myös metsästä luun, jota se ylpeänä kantoi. Luu kuitenkin unohtui hetken päästä kun muut koirat eivät olleet moksiskaan.

Nokka veti sikeät kotimatkalla ja me molemmat nukuimme vielä pari tuntia kotiin tultuamme. Eilen illalla Nokkis puuhaili pihalla ja tänään aamulla käytiin tunnin metsälenkillä. Nyt illalla tein sitten Nokalle noin 650 metrisen jäljen kuudella kepillä. Tämä taisi olla eka jälki ilman nameja ja viides leirin jälkeen. Hyvin sujui. Nokkaeläin nosti 4 keppiä (1,4,5,6) itsenäisesti ja kaksi muuta kun en päästänyt sitä jatkamaan sen ohitettua niitä. Muuten en puuttunut mitenkään Nokan jäljestämiseen. Tarkkuutta kulmatyöskentelyssä pitää parantaa. Heinätöitten jälkeen saamme taas pari peltoa käyttöömme.