Kesäfiilistelyä

Meidän kesä on sujunut rauhallisissa merkeissä. Neiti Nokan juoksut ja helle ovat tehneet sen, että olemme keskittyneet rauhalliseen ulkoiluun viime viikkoina. Nokkis ei kestä hellettä kovin hyvin mielestäni. Aamuisin oleskellaan yleensä pihalla koska vaikuttaa siltä, että seitsemältä on jo liian kuuma Nokalle. Nokkis saa puuhata mitä haluaa sillä aikaa kun minä tutkin kasvimaata, luen aamulehden ja syön aamupalaa. Illalla yhdeksän maissa on ilma viilentynyt niin, että me lähdemme liikkeelle. Ei mikään ihme, että useimpina iltoina ollaan kotona puolenyön maissa, jos edes sitäkään. Kylällä käydään pari kertaa viikossa hakemassa vähän actionia ja silloin Neiti Nokka pääsee myös uimaan. Toinen uimapaikka on noin puolentoista tunnin kävelymatkan päässä. Siellä käytiin äsken. Tänään lähdettiin poikkeuksellisesti liikkeelle jo seitsemältä ja ajoitus oli loistava koska ehdittiin kotiin just ennen finaalin alkua. Lenkin aikana nähtiin muun muassa yksi hirvi, yksi kuollut myyrä ja kolme kyykärmettä, kaksi kuollutta ja yksi elävä. Nokka oli hihnassa kun kohdattiin elävä kyykäärme. Minä ohitin käärmen oikealta puolelta ja Nokkis vasemmalta mikä tarkoittaa että etäisyys Nokkiksen ja käärmeen välillä ei ole voinut olla kovin suuri. En siis huomannut käärmettä ennen kuin olin itse ihan sen kohdalla. Käärme oli reilu puolimetrinen. Kaunis yksilö.

Neiti Nokka ehti myös tässä välissä täyttää vuoden. Se sai vuosipäivän kunniaksi äidiltäni vaaleanpunaisen possun, jonka kanssa se on viettänyt pitkiä hetkiä pihalla. Ilokseni olen viime kuukausina saanut huomata, että Nokasta on kasvamassa koira, jonka voi ottaa mukaan paikkaan kuin paikkaan. Tavoitteeni olikin rakentaa hyvä pohja jatkolle tämän ensimmäisen vuoden aikana. Neiti Nokka on varmaan monen mielestä osaamaton bc. Onhan se jo vuoden jolloin vähintään pitäisi olla Alo ja BH suoritettuna (huom. sarkasmia) ja Nokkis ei osaa edes seurata koska en ole vielä sitä opettanut sille kunnolla. Olen kuitenkin tällä hetkellä tosi tyytyväinen meidän suhteeseen ja siihen draiviin millä Nokkis tekee mun kanssa hommia. Tykkään siitä miten se seuraa minua itsenäisesti. Eli vaikka olisi muita ihmisiä ja muita koiria niin jos minä lähden kävelemään poispäin mitään sanomatta niin tyyppi tulee perässä eikä sen kummimmin vilkuile taaksepäin.

Nokkis pääsi myös heinätöihin tällä viikolla

Teen angst

Nokan ensimmäiset juoksut ovat tulleet ja saisivat myös lähteä. :) Nyt ymmärrän mistä kaikki puhuvat. Nämä ovat siis ekat juoksut oman koiran kohdalla koska perheen koira leikattiin melkein heti sen tullessa meille koska se oli kauppaehtona. Nokkis on kuin varjo itsestään, eli taitaa hormoonit jyllätä aika kovaa. Se on vaisumpi, kaikin puolin hitaampi ja herkempi. Tämä muutos olemuksessa näkyy sekä sisällä, pihalla että lenkillä. Useimmiten se näyttää alakuloiselta ja sielunsa myyneeltä. Tämä alakuloisuus on voimistunut koko viime viikon aikana. Viime maanantaina se vielä jäljesti hienosti, keskiviikkona leikittiin kahden lelun leikkiä kylällä ja eilen jäljellä meno ei ollut lähelläkään normaalia. Ensimmäinen keppi nousi mutta Nokkis ei tarttunut leluun (ja yleensä Nokkis on valmis leikkiin jo siitä kun siirtää lelun siivousmielessä) ja kun en edennyt kun sillä oli pää ylhäällä tyyppi katsoi surkeana taaksepäin, tuli minun luo ja kävi siihen makaamaan. Nokkis kun ei muuten pyytele minulta ohjeita jäljellä. En sitten nähnyt pointtia ajaa jälkeä loppuun joten palattiin kotiin katselemaan jalkapalloa.

Onko tavallista että suu on herkempi? Olen tarkistanut ja kaikki on kyllä kunnossa mutta kuten sanottu niin Nokkis ei tartu leluun ja äsken lenkillä törmättiin isoon renkaaseen johon oli noin 5 senttinen hihna kiinnitettynä. Nokkis veti sitä ihan itsekseen tosi lempeästi, vinkui ja päästi irti loukkaantuneen näköisenä. Jo aikaisemmin se oli vinkunut kun jotenkin sotki jalkansa siihen. Minä en kyllä mitään sotkua nähnyt mutta jostain teini loukkaantui syvästi.

Joten nyt otetaan iisisti. Lenkkeillään ja tehdään pihatöitä mutta jäljestys ja tokottelu/tottistelu saa nyt jäädä kunnes hormoonit ovat tasaantuneet. Meillä on Virven jälkikoulutus vajaan kuukauden päästä. Saa nähdä ehditäänkö jäljestellä ennen sitä.

Teltassa Nokkiksen kanssa

Vietimme Nokan kanssa juhannuksen retkeillen. Telttailu sujui ongelmitta. Ekana iltana Nokkaeläin oli vähän ihmeissään kun teltan vetoketju suljettiin mutta se veti sikeät kylkiasennossa ennen kuin minä olin kömpinyt makuupussiin. Tokana iltana oli sama juttu. Aamuisin loikoiltiin hetken yhdessä ennen teltasta kömpimistä. Poluilla ei ollut ruuhkaa mutta aina välillä törmäsimme muihin retkeilijöihin. Nokka ei heistä välittänyt. Se kulki suurimman osan ajasta vapaana ja vaikka ihmisiä tuli vastaan ja silloin tällöin ehtivät suht lähelle niin Nokkis ei kertaakaan pyrkinyt heidän luo vaan palasi minun luo kytkettäväksi. Riippusillalle lähdettiin rohkeasti. Keskellä siltaa tuli pientä epäröintiä kun Nokkis katsoi alaspäin mutta hyvin päästiin toiselle puolelle. Toisena iltana me olimme ainoat sillä leiripaikalla mikä oli mukavaa koirien kannalta kun saivat oleskella vapaana ilman valjaita.

Nokka oli ekana jonossa, josta se sitten syöksyi kohti seuran muita nelijalkaisia.

Lauantaina kastuttiin kun sade yllätti 600 metriä ennen seuraavaa tulentekopaikkaa.

Onneksi sää selkeni ja koira kuivui ennen iltaa.

Tauoilla ladattiin akkuja.

Nokka oli retken virallinen haisuliini ja joutuikin tästä syystä uimaan useampaan otteeseen.

Nokkis kuitenkin lähti uimaan myös ihan oma-aloitteisesti.

Loppu häämöttää. Tässä odotetaan venelossia.

Vikana päivänä Nokkis löysi myös metsästä luun, jota se ylpeänä kantoi. Luu kuitenkin unohtui hetken päästä kun muut koirat eivät olleet moksiskaan.

Nokka veti sikeät kotimatkalla ja me molemmat nukuimme vielä pari tuntia kotiin tultuamme. Eilen illalla Nokkis puuhaili pihalla ja tänään aamulla käytiin tunnin metsälenkillä. Nyt illalla tein sitten Nokalle noin 650 metrisen jäljen kuudella kepillä. Tämä taisi olla eka jälki ilman nameja ja viides leirin jälkeen. Hyvin sujui. Nokkaeläin nosti 4 keppiä (1,4,5,6) itsenäisesti ja kaksi muuta kun en päästänyt sitä jatkamaan sen ohitettua niitä. Muuten en puuttunut mitenkään Nokan jäljestämiseen. Tarkkuutta kulmatyöskentelyssä pitää parantaa. Heinätöitten jälkeen saamme taas pari peltoa käyttöömme.

Jes!

Tyyppi ilmaisi äsken kepit jäljellä. :) Otin Virven neuvosta vaarin ja siirryin lelupalkkaukseen. Pari "keppiruutua" oli takana uudella systeemillä kun aamupäivällä suunnattiin kohti metsää tarkoituksena hakea valmiiksi uusia keppejä viikonlopuksi. Tallasin pienen ruudun johon laitoin kaksi keppiä. Ekan se löysi heti, toista ei ikinä. Minäkään en sitä löytänyt. Kotiin tullessamme tein sitten vauvajäljen joka meni talon ympäri. Yksi keppi oli noin puolessa välissä, toinen lopussa. Ekan kohdalla se nuuski, palkkaus, käy siihen-käsky pariksi sekunniksi, ja sitten jatkettiin. Toisen kepin se otti suuhun ja siitä heti palkka.

Nyt pakataan kamat autoon ja lähdetään kasvattajan järjestämälle leirille. Flyballia, tottista, vepeä, hakua, jälkeä ja sisarusten kanssa oleskelua luvassa täksi viikonlopuksi.

Estradilla Iso G ja Pikku Nokka

Mietin pennun ottamista monta, monta vuotta ja pitkään kyti ajatus siitä, että hyvä hetki olisi gradun kirjoittamisen yhteydessä. Moni kyseenalaisti tämän idean ei niinkään pennun vuoksi vaan olivat kai enemmän huolissaan gradun valmistumisesta. Ja myönnettäköön että gradun teko siirtyi pikkaisen eteenpäin odotellessa sitä oikeaa pentua. Palaset kuitenkin loksahtivat kohdalleen niin, että viime syyskuussa pieni Sota  muutti uuteen kotiinsa, graduprojekti alkoi kunnolla marraskuussa ja kaiken lisäksi olin muuttanut takaisin kotiin.

Ja ei, en ole katunut päivääkään. Nokka on ollut mikä mainioin gradukaveri joka ottaa lunkisti ja puuhaa omiaan kun minä istun koneen ääressä mutta heti kun se kuulee, että näyttö suljetaan niin se on valmiina puuhiin oli se sitten metsälenkki, temppuilu tai yhdessä loikominen lattialla. Nokka on tarjonnut loistavan syyn pitää tauon. Samalla olen saanut seurata läheltä pienen riiviön kasvua ja koska vanhempani asuvat naapurissa pitkät yli kuuden tunnin yksinolot voidaan laskea yhden käden sormilla.

Toiset tekevät töitä, toiset nukkuvat ja leikkivät.

Reilun kolmen viikon päästä on ekan version palautus ja samalla joudumme Nokan kanssa tottumaan uuteen päivärytmiin.

Back to basics

Otsikko on vähän harhaanjohtava koska perusjuttujahan olemme koko ajan tehneet. Emmehän ole kuin raapaisseet pintaa Näbbenin kanssa. Kuukauden tauko kaikesta teki kuitenkin sen, että nyt otetaan askel taaksepäin ja helpotetaan asioita. Iloitsin meidän perusasennosta ennen lomaa ja nyt viime perjantaina kun sitä tehtiin pari kertaa muistutukseksi oli melkein kuin emme olisi ikinä sitä tehneetkään. Perusasennon kanssa pitää nyt olla tarkkana, että se on oikeasti suorassa. Huomasin juuri ennen lähtöäni, että Nokkiksen takapuoli on välillä hieman selkäni takana, joten tarkkuutta peliin. Tein viisaasti kun valkkasin toko-päivälle uusia liikkeitä ja saatiinkiin hyvät neuvot niiden aloittamiselle. Tämän lisäksi saatiin neuvoja seuraamiseen jossa suurin murheenkryyni olen minä. Suunnitelmallisuus on nyt kaiken a ja o jotta edetään.

Vaikka olemmekin ottaneet takapakkia niin kasvattajan järjestämästä toko-päivästä jäi tosi hyvä mieli. Ottaen huomioon olosuhteet niin eka paikkamakuu rivissä sujui ihan ok. Halusin onnistuneen suorituksen joten helpotin huomattavasti, eli jäin ihan koiran eteen. On se kyllä jännää miten siinä tilanteessa fokus oli täysin koirassa ja miten kesti hetken tajuta että Sirke tarkoitti meitä kun puhui reunimmaisista. Hengailimme ekaa kertaa kentän laidalla eikä Nokkis reagoinut mitenkään kentällä juokseviin koiriin vaan lunkisti chillaili ja otti rapsutuksia vastaan. Meidän vuorojen aikana pistin Nokan makaamaan Sirken puhuessa ja tämä toimi erinomaisesti. Keskittyminen pysyi minussa eikä ihmiset tai muut koirat kentän laidalla siinä hetkessä kiinnostanut yhtään.

Lelut eivät vielä ole olleet kovin suuressa roolissa meidän treeneissä joten havahduin ruutua tehdessä siihen, että meidän pitää harjoitella lelun jättämistä paikkaan x. Vaikka tuo onkin röyhkeä otus joka ei epäröi yrittää varastaa lelua taskusta tai hanskaa kädestä niin tämä lienee muutaman kerran juttu. Koiran luonteesta kertonee myös sekin, että vaikka yhdellä kerralla kolisteli esteellä (lähetys liian läheltä?) niin uudestaan mentiin ihan samalla innolla ja intensiteetillä.

Kuva: Sanna Hyytiäinen

Kuva: Sanna Hyytiäinen

Kuva: Sanna Jääskeläinen

Kuva: Sanna Jääskeläinen

Kuva: Sanna Jääskeläinen

Kuva: Sanna Hyytiäinen



 

Maltti on valttia

Nokka oli osana kolmen koiran laumaa reilun kolmen viikon ajan. Sain itse seurata kolmikon yhteiseloa ja dynamiikkaa muutaman päivän ajan. Taas sain uusia näkökulmia tuon nelijalkaisen ajatusmaailmaan. Sillä oli tavallista enemmän energiaa ja tietyissä tilanteissa tämä näkyi erityisesti.

Lieventävänä asiana tässä voisi pitää sitä, että a) moni näistä asioista oli Nokalle uusia tilanteita esim meidän kimppalenkit hihnassa voi laskea yhden käden varaan, joten miten sitä voisi osata ja b) Nokalla oli myös hiukan ylimääräistä energiaa. Se on tottunut liikkumaan päivittäin vapaana ja nyt se oli ollut enemmän hihnassa. Ottaen huomioon meidän hihnakävelyn alkeellisen tason niin siinä ei hirveästi pääse toteuttamaan itseään. c) Kelpiepoika oli vain niiiin ihqu. Niillä synkkasi tosi hyvin ja olivat tosi söpöjä yhdessä.

Uutta oli halu vahtia ja omia ruokaa ja leluja. Meillähän on ollut hoitokoira luonamme parin kuukauden ajan eikä tällaista silloin ollut havaittavissa mutta nyt Nokka olisi saadessaan linnoittautunut puuhellan eteen (paikka jossa Nokkis ei ole ikinä aikaisemmin käynyt maaten) ruoka-aikaan. Kävi myös selväksi, että tyyppi tunnistaa omaa ruokakuppiansa kun minä puoliunessa maanantaina sekoitin niitä ja lähetin koirat syömään väärästä kupista. Syötyään omat ruoat (vauhti oli kova) Nokkis olisi ollut myös valmis käymään kelpiepojan kupilla. Tiistai-iltana pienen bc:n mieltä jumitti kahta lelua, jotka olivat keskellä lattiaa. Kaikki koirat oli pistetty omille paikoilleen ja kaverikoirat kävivätkin rauhallisesti nukkumaan. Tästä huolimatta Nokkis ei pystynyt unohtamaan leluja vaan huoli oli suuri ja tyyppi yrittikin moneen otteeseen hivuttautua huomaamattomasti lähemmäs leluja. Jo ennen minun työmatkaa olin päättänyt että käy siihen-käskyyn pureudutaan matkan jälkeen ja näin tehdäänkin. Lukuunottamatta tätä leluepisodia niin Nokkis kuitenkin malttoi olla paikoillaan kun vihelsin pelin poikki ja laitoin tyypit eri nurkkiin. Kevyt painileikki oli sallittua mutta jos meno yltyi niin erotuomari astui väliin. Kelpiepojalta on juoksurallit kielletty, joten ulkona ei oltu leikitty koko matkani aikana.

Toinen asia mikä lisättiin opetussuunnitelmaan on jokin käsky nätisti (lue hitaasti) kävelemiselle. Meillä on noin 10-metrinen L-muotoinen käytävä, jossa Nokka on saanut mennä vapaasti luvan saatuaan. Eli keittiönovesta ei lähdetä käytävään ilman lupaa eikä eteisestä kohti keittiötä. Tämä harvemmin johtaa mattojen oikomiseen sen ollessa yksin, mutta tässä seurassa lupa mennä aiheutti aikamoisen juoksurallin. Aloinkin sisääntullessamme tehdä niin että vapautin koirat yksitellen eteisestä keittiöön ja Nokan kanssa kuljettiin matka viimeisenä ja yhdessä niin että ralliin ei ollut mahdollisuutta.

Summa summarum: tämä oli oikein opettavainen kokemus ja tuli rutkasti ideoita siihen mihin kiinnittää huomiota seuraavan kerran kun nähdään kaverikoiria. Kaiken pohjallahan on näiden tilanteiden vähyys. Ja vaikka tästä nyt saakin sellaisen kuvan, että tyyppi on täysi höyryjuna ja sählääjä niin ei pidä täysin paikkansa. Tyyppi yllätti monesti kun riittää-käsky meni heti ekalla perille ja rauhoituttiin. Tosi antoisa kokemus ja kolmikko on kyllä tervetullut uudestaan. Kiitämme myös erinomaisesta hoitopaikasta! Oli tosi helppoa olla poissa kun tiesin, että tyyppi on hyvissä käsissä.

Odotan innolla kevättä ja kesää. Toivon minun ja Nokan taipaleelle hiukan enemmän jatkuvuutta ja pysyvyyttä koska tietyllä tavalla meidän alku on ollut erittäin pirstaleinen. Jonkinlainen poikkeustilanne on ollut päällä koko ajan pennun tulon jälkeen lukuunottamatta lyhyen ajan syksyllä. Tiistaina käytiin kuitenkin hammaslääkärillä ja toivottavasti hammasrumba oli nyt tässä. Nokan hampaista on tulossa oma blogikirjoitus kunhan vain saisin sen kirjoitettua.

Tyttö myös punnittiin tiistaina. Painoa oli se vajaa 15 kg ja hieman on takakorkea, eli etujaloissa on vielä vähän kasvun varaa.

Tämä kuva on otettu ennen minun matkaa. Palautin pentukopan ajatuksella, että siihen voisi kerätä lelut. Nokka tuumasi kuitenkin toisin. Neitiä ei haitannut vaikka kori välillä olikin täynnä leluja.

Alla olevat kuvat on otettu tämän päivän metsälenkiltä.

Tässä syy miksi silloinkin kun kaiken järjen mukaan ei tarvitsisi käydä suihkussa sisääntullessa me kuitenkin se tehdään.