Haisuli!

Pesin koiran eilen ensimmäistä kertaa shampoolla koska se oli kierinyt pellolla perjantaina ja haisi. Taisi olla kolmas kerta kun Nokan selkä kastui suihkussa. Yleensä on riittänyt, että suihkuttaa mahan alta ja tassut. Kamera on ollut lomalla melkein koko kesän mutta tänään päätin ottaa sen esille ja ottaa portrettikuvia Nokkaeläimestä.

Huomaa, että tämä on meidän ihka ensimmäinen seisomiskuva.

Näbben on ollut taas parin viikon täyslomalla minun pitkän flunssan takia. Se on jopa saanut aamu- ja iltaruoan ihan vain odottamalla nätisti. Tänään tein kuitenkin Näbbenille peltojäljen. Pituutta oli noin 400-500 metriä ja keppejä kuusi. Tauko näkyi. Jäljestys oli epätarkkaa ja Nokkis vähän väliä tarkisti missä jälki meni. Positiivista oli kuitenkin se, että koira jatkoi itsenäistä työskentelyä loppuun asti. Loppujen lopuksi keppejä nousi viisi kpl ilman minkäänlaista apua minulta.

Itseluottamuksella varustettu sählääjä

Tällainen oli Vapun tulkinta Nokkaeläimestä tai jotten vääristele niin tämä on minun tulkintani Vapun palautteesta viikonlopun aikana. Kävimme siis Nokan kanssa Vapun hyppytekniikan peruskurssin. Tykkäsin kovasti Vapun tyylistä ja ihailin hänen koiran lukutaitoja. Sillä välin kun minä sain hokea itselleni että "älä katso ohjaajaa vaan katso koiraa" niin Vapulla oli jo hyvä mielipide suorittavasta koirasta. Lauantaina katsoin kaikki kolme ryhmää ja sunnuntaina meidän omamme lisäksi toisen maksiryhmän harjoitukset. Vapulta tuli myös paljon muita hyviä huomioita, jotka eivät liittyneet suoranaisesti hyppytekniikkaan joten muiden koirakoiden katsomisesta sai myös paljon irti. Viikonlopusta taitaa olla noin 10 sivun muistinpanot. :)

Mitä hänellä sitten oli sanottavana Nokasta? Mainittakoon tässä, että Nokkis suoritti tuon viikonlopun aikana enemmän ihmisen rakentamia esteitä kuin koko sen ekan elinvuotensa aikana yhteensä. Eli Vappu näki hypyt à la Nokka, eikä à la Martinaa jos nyt niin voi sanoa.

- Nokalla on hyvä rytmi ja lukee etäisyyden ja korkeuden hyvin
- Se osaa siirtää painoaan takaosalle mutta ponnistuksessa on vielä harjoiteltavaa. Kaikki harjoitukset/temput mitkä lisäävät koiran tietoisuutta takajaloista ja takapään käyttöä ovat hyödyllisiä. Koiran pitää istua lähdössä, jolloin paino on jo valmiiksi takana.
- Nuoren koiran kroppa on kesken mikä todennäköisesti vaikuttaa siihen ettei selkä pyöristy niin kuin pitäisi -> syvien lihasten treenaminen + muutenkin hyvän lihaskunnon tärkeys
- Nokkaeläin kulkee välillä pää ylhäällä ja käyttää sitä ponnistuksen apuna -> jos ei ole pakko että nami tulee kädestä niin antaa poimia maasta, muutenkin ei saa namittaa niin, että koira kurottaa niskansa vaan namikäden pitäisi olla koiran suun korkeudella. Seuraaminen on sitten eri juttu. Olisi  myös hyvä tehdä perusasento ja seuraaminen sekä vasemmalla että oikealla puolella.
- Se on vähän laiska nostamaan etutassujaan ja kulkee välillä aika suorilla etujaloilla ja hypyissä nopeasti roiskii ne miten sattuu. Eli meidän liikkuminen metsässä on hyvä juttu jonka lisäksi Vappu suositteli harjoittelemaan tikapuilla. Meidän valjaista Vappu ei tykännyt joten nyt kun hihnakävely on suht hyvällä mallilla niin siirryttiin takaisin kaulapantaan.
- Nokkis lukee korkeuden ja etäisyyden hyvin mutta jos on matala este niin se menee sieltä mistä rima on alin, eli ei panosta hyppytekniikkaan  koska on liian helppoa-> etäisyyden arviointiharjoitusta tehdään nokkaeläimen kanssa vasta sitten kun vikan riman korkeutta voi nostaa
- Nokka näyttää väsymistään sillä että sählääminen lisääntyy ja koordinaatio heikkenee.
- Tyypillä on itseluottamusta ja intoa targetille. Motivaatio on se tärkein juttu.
- Alas tultiin välillä melkein neljällä jalalla, eli Nokalle katsottiin erikseen läpi alastuloharjoitusta.

Kaikista voimakkain viikonlopusta jäi mieleen motivaation ja itseluottamuksen tärkeys. Eli harjoitukset tehdään koiran omalla tasolla. Maksikoira voi hyvin tehdä medikoiran väleillä jotta saa onnistumisen tunnetta ja itseluottamusta. Jos koira kieltäytyy suorittamasta esteen (esim väsynyt, kipeä, liian vaikea) niin on ohjaajan vastuulla miettiä miksi koira kieltäytyi eikä runnota se läpi. Peruskauraa mutta aah niin tärkeätä.

Samalla porukalla on luvassa Vapun jatkokurssi marraskuun loppupuolella jossa käydään koirakohtaisesti läpi sopivia harjoituksia, eli Vappu lupaili meille umpiestettä sekä nouto hypyn yhteydessä. Toisin sanoen vietän lomani syyskuussa rakentaen aksaesteitä. :) Luulen, että kun saadaan jo bookatut toko-koulutukset pois alta niin vietetään loppusyksy jäljen ja lihaskunnon ja hyppytekniikan (2-4 kertaa kk) parissa.

Kesäfiilistelyä

Meidän kesä on sujunut rauhallisissa merkeissä. Neiti Nokan juoksut ja helle ovat tehneet sen, että olemme keskittyneet rauhalliseen ulkoiluun viime viikkoina. Nokkis ei kestä hellettä kovin hyvin mielestäni. Aamuisin oleskellaan yleensä pihalla koska vaikuttaa siltä, että seitsemältä on jo liian kuuma Nokalle. Nokkis saa puuhata mitä haluaa sillä aikaa kun minä tutkin kasvimaata, luen aamulehden ja syön aamupalaa. Illalla yhdeksän maissa on ilma viilentynyt niin, että me lähdemme liikkeelle. Ei mikään ihme, että useimpina iltoina ollaan kotona puolenyön maissa, jos edes sitäkään. Kylällä käydään pari kertaa viikossa hakemassa vähän actionia ja silloin Neiti Nokka pääsee myös uimaan. Toinen uimapaikka on noin puolentoista tunnin kävelymatkan päässä. Siellä käytiin äsken. Tänään lähdettiin poikkeuksellisesti liikkeelle jo seitsemältä ja ajoitus oli loistava koska ehdittiin kotiin just ennen finaalin alkua. Lenkin aikana nähtiin muun muassa yksi hirvi, yksi kuollut myyrä ja kolme kyykärmettä, kaksi kuollutta ja yksi elävä. Nokka oli hihnassa kun kohdattiin elävä kyykäärme. Minä ohitin käärmen oikealta puolelta ja Nokkis vasemmalta mikä tarkoittaa että etäisyys Nokkiksen ja käärmeen välillä ei ole voinut olla kovin suuri. En siis huomannut käärmettä ennen kuin olin itse ihan sen kohdalla. Käärme oli reilu puolimetrinen. Kaunis yksilö.

Neiti Nokka ehti myös tässä välissä täyttää vuoden. Se sai vuosipäivän kunniaksi äidiltäni vaaleanpunaisen possun, jonka kanssa se on viettänyt pitkiä hetkiä pihalla. Ilokseni olen viime kuukausina saanut huomata, että Nokasta on kasvamassa koira, jonka voi ottaa mukaan paikkaan kuin paikkaan. Tavoitteeni olikin rakentaa hyvä pohja jatkolle tämän ensimmäisen vuoden aikana. Neiti Nokka on varmaan monen mielestä osaamaton bc. Onhan se jo vuoden jolloin vähintään pitäisi olla Alo ja BH suoritettuna (huom. sarkasmia) ja Nokkis ei osaa edes seurata koska en ole vielä sitä opettanut sille kunnolla. Olen kuitenkin tällä hetkellä tosi tyytyväinen meidän suhteeseen ja siihen draiviin millä Nokkis tekee mun kanssa hommia. Tykkään siitä miten se seuraa minua itsenäisesti. Eli vaikka olisi muita ihmisiä ja muita koiria niin jos minä lähden kävelemään poispäin mitään sanomatta niin tyyppi tulee perässä eikä sen kummimmin vilkuile taaksepäin.

Nokkis pääsi myös heinätöihin tällä viikolla

Teen angst

Nokan ensimmäiset juoksut ovat tulleet ja saisivat myös lähteä. :) Nyt ymmärrän mistä kaikki puhuvat. Nämä ovat siis ekat juoksut oman koiran kohdalla koska perheen koira leikattiin melkein heti sen tullessa meille koska se oli kauppaehtona. Nokkis on kuin varjo itsestään, eli taitaa hormoonit jyllätä aika kovaa. Se on vaisumpi, kaikin puolin hitaampi ja herkempi. Tämä muutos olemuksessa näkyy sekä sisällä, pihalla että lenkillä. Useimmiten se näyttää alakuloiselta ja sielunsa myyneeltä. Tämä alakuloisuus on voimistunut koko viime viikon aikana. Viime maanantaina se vielä jäljesti hienosti, keskiviikkona leikittiin kahden lelun leikkiä kylällä ja eilen jäljellä meno ei ollut lähelläkään normaalia. Ensimmäinen keppi nousi mutta Nokkis ei tarttunut leluun (ja yleensä Nokkis on valmis leikkiin jo siitä kun siirtää lelun siivousmielessä) ja kun en edennyt kun sillä oli pää ylhäällä tyyppi katsoi surkeana taaksepäin, tuli minun luo ja kävi siihen makaamaan. Nokkis kun ei muuten pyytele minulta ohjeita jäljellä. En sitten nähnyt pointtia ajaa jälkeä loppuun joten palattiin kotiin katselemaan jalkapalloa.

Onko tavallista että suu on herkempi? Olen tarkistanut ja kaikki on kyllä kunnossa mutta kuten sanottu niin Nokkis ei tartu leluun ja äsken lenkillä törmättiin isoon renkaaseen johon oli noin 5 senttinen hihna kiinnitettynä. Nokkis veti sitä ihan itsekseen tosi lempeästi, vinkui ja päästi irti loukkaantuneen näköisenä. Jo aikaisemmin se oli vinkunut kun jotenkin sotki jalkansa siihen. Minä en kyllä mitään sotkua nähnyt mutta jostain teini loukkaantui syvästi.

Joten nyt otetaan iisisti. Lenkkeillään ja tehdään pihatöitä mutta jäljestys ja tokottelu/tottistelu saa nyt jäädä kunnes hormoonit ovat tasaantuneet. Meillä on Virven jälkikoulutus vajaan kuukauden päästä. Saa nähdä ehditäänkö jäljestellä ennen sitä.

Teltassa Nokkiksen kanssa

Vietimme Nokan kanssa juhannuksen retkeillen. Telttailu sujui ongelmitta. Ekana iltana Nokkaeläin oli vähän ihmeissään kun teltan vetoketju suljettiin mutta se veti sikeät kylkiasennossa ennen kuin minä olin kömpinyt makuupussiin. Tokana iltana oli sama juttu. Aamuisin loikoiltiin hetken yhdessä ennen teltasta kömpimistä. Poluilla ei ollut ruuhkaa mutta aina välillä törmäsimme muihin retkeilijöihin. Nokka ei heistä välittänyt. Se kulki suurimman osan ajasta vapaana ja vaikka ihmisiä tuli vastaan ja silloin tällöin ehtivät suht lähelle niin Nokkis ei kertaakaan pyrkinyt heidän luo vaan palasi minun luo kytkettäväksi. Riippusillalle lähdettiin rohkeasti. Keskellä siltaa tuli pientä epäröintiä kun Nokkis katsoi alaspäin mutta hyvin päästiin toiselle puolelle. Toisena iltana me olimme ainoat sillä leiripaikalla mikä oli mukavaa koirien kannalta kun saivat oleskella vapaana ilman valjaita.

Nokka oli ekana jonossa, josta se sitten syöksyi kohti seuran muita nelijalkaisia.

Lauantaina kastuttiin kun sade yllätti 600 metriä ennen seuraavaa tulentekopaikkaa.

Onneksi sää selkeni ja koira kuivui ennen iltaa.

Tauoilla ladattiin akkuja.

Nokka oli retken virallinen haisuliini ja joutuikin tästä syystä uimaan useampaan otteeseen.

Nokkis kuitenkin lähti uimaan myös ihan oma-aloitteisesti.

Loppu häämöttää. Tässä odotetaan venelossia.

Vikana päivänä Nokkis löysi myös metsästä luun, jota se ylpeänä kantoi. Luu kuitenkin unohtui hetken päästä kun muut koirat eivät olleet moksiskaan.

Nokka veti sikeät kotimatkalla ja me molemmat nukuimme vielä pari tuntia kotiin tultuamme. Eilen illalla Nokkis puuhaili pihalla ja tänään aamulla käytiin tunnin metsälenkillä. Nyt illalla tein sitten Nokalle noin 650 metrisen jäljen kuudella kepillä. Tämä taisi olla eka jälki ilman nameja ja viides leirin jälkeen. Hyvin sujui. Nokkaeläin nosti 4 keppiä (1,4,5,6) itsenäisesti ja kaksi muuta kun en päästänyt sitä jatkamaan sen ohitettua niitä. Muuten en puuttunut mitenkään Nokan jäljestämiseen. Tarkkuutta kulmatyöskentelyssä pitää parantaa. Heinätöitten jälkeen saamme taas pari peltoa käyttöömme.

Jes!

Tyyppi ilmaisi äsken kepit jäljellä. :) Otin Virven neuvosta vaarin ja siirryin lelupalkkaukseen. Pari "keppiruutua" oli takana uudella systeemillä kun aamupäivällä suunnattiin kohti metsää tarkoituksena hakea valmiiksi uusia keppejä viikonlopuksi. Tallasin pienen ruudun johon laitoin kaksi keppiä. Ekan se löysi heti, toista ei ikinä. Minäkään en sitä löytänyt. Kotiin tullessamme tein sitten vauvajäljen joka meni talon ympäri. Yksi keppi oli noin puolessa välissä, toinen lopussa. Ekan kohdalla se nuuski, palkkaus, käy siihen-käsky pariksi sekunniksi, ja sitten jatkettiin. Toisen kepin se otti suuhun ja siitä heti palkka.

Nyt pakataan kamat autoon ja lähdetään kasvattajan järjestämälle leirille. Flyballia, tottista, vepeä, hakua, jälkeä ja sisarusten kanssa oleskelua luvassa täksi viikonlopuksi.

Estradilla Iso G ja Pikku Nokka

Mietin pennun ottamista monta, monta vuotta ja pitkään kyti ajatus siitä, että hyvä hetki olisi gradun kirjoittamisen yhteydessä. Moni kyseenalaisti tämän idean ei niinkään pennun vuoksi vaan olivat kai enemmän huolissaan gradun valmistumisesta. Ja myönnettäköön että gradun teko siirtyi pikkaisen eteenpäin odotellessa sitä oikeaa pentua. Palaset kuitenkin loksahtivat kohdalleen niin, että viime syyskuussa pieni Sota  muutti uuteen kotiinsa, graduprojekti alkoi kunnolla marraskuussa ja kaiken lisäksi olin muuttanut takaisin kotiin.

Ja ei, en ole katunut päivääkään. Nokka on ollut mikä mainioin gradukaveri joka ottaa lunkisti ja puuhaa omiaan kun minä istun koneen ääressä mutta heti kun se kuulee, että näyttö suljetaan niin se on valmiina puuhiin oli se sitten metsälenkki, temppuilu tai yhdessä loikominen lattialla. Nokka on tarjonnut loistavan syyn pitää tauon. Samalla olen saanut seurata läheltä pienen riiviön kasvua ja koska vanhempani asuvat naapurissa pitkät yli kuuden tunnin yksinolot voidaan laskea yhden käden sormilla.

Toiset tekevät töitä, toiset nukkuvat ja leikkivät.

Reilun kolmen viikon päästä on ekan version palautus ja samalla joudumme Nokan kanssa tottumaan uuteen päivärytmiin.