Yleisön pyynnöstä

Tai oikeasti kasvattajan pyynnöstä johtuen minulla oli tänään vakava aikomus ottaa kamera mukaan lenkille. Ja otinkin mutta olisi myös kannattanut katsoa, että siinä oli akkua jäljellä. Muutaman surkean kuvan ehdin kuitenkin ottaa ennen kuin se sammui lopullisesti.

Kun ulkona on noin hieno aurinkoinen talvipäivä niin sinne on aivan pakko päästä. Ajattelin ensin, että menisimme ihan kävelylenkille mutta loppujen lopuksi päätin kuitenkin ottaa kelkan mukaan. Nokalla oli täysi lepopäivä sunnuntaina ja eilen liikuttiin ihan kävellen. Mentiin metsätielle, eli Nokkis sai olla suurimman osan ajasta vapaana ja piipahdettiin myös hetken metsään moikkaamaan metsähommissa ollutta veljeäni. Nokan kanssa kun liikkuu metsässä niin sieltä aina löytyy jotain hauskaa. Tänään satuttiin jonkun metsäeläimen viimeiselle hengähdyspaikalle.

Tehtiin muutama pitkä eteenpäinlähetys tien suoralla (oma piha ei riitä näihin), jonka jälkeen lelu jäi Nokkikselle. Minulla on ollut alusta asti tapana, että lenkillä jos jostain tulee lelupalkka niin leikitään hetken yhdessä, sitten sanon loppusanat, joista Nokkis tietää ettei enää kannata tulla minun luo tyrkyttämään lelua mutta tämän jälkeen se saa vielä ihan rauhassa itsekseen juosta ja leikkiä. Lelun otan pois siinä vaiheessa kun Nokkis on käynyt maaten ja "syönyt" lelun tai tiputtaa sen ja unohtaa sen kun on niin paljon muuta kiinnostavaa ympärillä. Näin teen myös treenatessa. Vaikka itse treeneissä minä päätän mistä saa lelupalkan ja milloin se tulee + että milloin lelu palautetaan ja tehdään seuraavaa juttua niin treenien päättyessä Nokka saa pitää lelun. Nyt kun pihalla on pari isoa lumikinosta niin yleensä se menee niiden huipulle, kaivaa kuopan ja käy maaten ja pureskelee lelua. Kun minä olen kerännyt kaikki kamppeet Nokkis itse kantaa lelun sisään ja pudottaa sen joko eteiseen tai saunaan kuivumaan. Koen, että tällä tavalla Nokkis on tyytyväisempi ja rauhallisemmassa mielentilassa leikkihetken päätyttyä.

Nyt talvella tämä tapa aiheuttaa sen, että lelu välillä unohtuu Nokalta ja se saa tovinkin etsiä sitä ennen kuin löytää sen jostain lumikinoksesta.

Ja taas etsitään!

Vaikka metsätiellä olikin aika raskas keli niin päästiin kuitenkin eteenpäin. Nokkis menee edeltä.

Näin kuljetaan silloin kun ollaan hihnasssa. En ole vielä oikein päättänyt haluanko, että koira kulkee kelkan vieressä vai edessä kun ei kuitenkaan ole mistään vetohommista kyse.

Yleinen sanonta on, että bc:tä ei väsytetä liikunnalla. Ja olen ehdottomasti samaa mieltä aivotyöskentelyn tärkeydestä. Näin tyytyväisesti tämä yksi bc kävi kuitenkin nukkumaan meidän kahden tunnin retken jälkeen. Taas kerran kannatan itse kultaista keskitietä.

Vauhdin hurmaa

Meidän tie on ollut loistavassa potkukelkkakunnossa jo melkein viikon. Joka aamu herään ja tarkistan ovatko käyneet hiekottamassa ja arpoan uskallanko jättää lenkin illaksi sillä riskillä, että ne päivän aikana sen tekevät. Tähän mennessä riskinotto on kannattanut. Kaveri toivotti onnea kun viime syksynä mietin ääneen, että pitäisi totutella Nokkaa liikkumaan pyörän vieressä. Tarkoituksena ei silloin ollut juoksuttaa koiraa liinassa pyörän vieressä vaan vain totutella se siihen, että minä liikun pyörällä. Nokkis sai olla vapaana ja hyvin se sujui.

Potkukelkan kanssa olemme menneet sekä niin, että Nokkis on saanut juosta vapaana tai se on ollut kiinni. Sen ollessa kiinni tavoitteena on ollut se, että tyyppi ravaa kelkan vauhdin mukaan, ei se että se vetää. Ihan kevyttä ravivauhtia ollaan menty. Ja löysällä hihnalla siis mennään. Ihan sen takia, että Nokalla ei ole kunnon vetovaljaat enkä ole muutenkaan päättänyt onko vetojutut minun juttu. Esim. voi hyvin olla, että käydään juoksulenkeille ilman, että vetohommat ikinä tulee siihen mukaan.

Potkukelkkailu on sujunut oikein hyvin. Perusliikkuminen siis. Me ei vielä harrasteta mitään hienouksia kuten käskyt käännöksille jne. Silloin kun Nokkis on kiinni, se kulkee määrätietoisesti ja hyvällä draivilla eteenpäin eikä esim yritäkään jäädä haistelemaan. Alamäissä päästään sen vapaaksi ja vähän riippuen lenkin pituudesta niin se saattaa kulkea vapaana myös osan reitistä. Tämä on yksi syy miksi käydään myöhään illalla. Toinen syy on ihan se, että on ihan huikea tunne iltaisin/öisin kun tähdet ja kuu loistavat taivaalla ja on ihan rauhallista ympärillä. Eikä otsalamppua tarvita. Sielu lepää.

Metsälenkeillä ei olla nyt hirveästi käyty koska siellä on niin paljon sitä lunta, että Nokkis melkein hukkuu sinne.

Taitaa olla sisaruksilla samat harrastukset.

Terveydeksi

Minä en ole ikinä osannut nimetä lemmikkieläimiä ennen kuin ovat kotiutuneet. Näin kävi myös Nokan kanssa. Saatoin välillä lukea kirjaa tai katsoa telkkaria ja miettiä, että hei tuo voisi olla hyvä nimi koiralle. Ja seuraavana päivänä olin jo unohtanut ne. Nokkis kotiutui myöhään yhtenä sunnuntai-iltana ja taisi olla seuraavana tiistaina tai keskiviikkona kun ensimmäisen kerran maistelin Näbben-nimeä kielelläni. Siihen asti se oli vain pentu. Nimi ei vakuuttanut mutta loppuviikosta se oli edelleen Näbben koska se nyt vain oli. Nykyään rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Inspiraatio nimen takana oli tietysti pennun pitkä kuono. Nokalla on ollut purentavika ihan pienestä pennusta asti. Sen yläleuka on pitempi kuin alaleuka (noin 2,5 cm). Sekä eläinlääkärin että rotua tuntevien mielestä Nokan yläleuka on ehkä hiukan tavallista pidempi ja alaleuka sitten taas tavallista lyhyempi.

Heti Nokan tullessa minulle oli selvä, että ainakin yksi maitokulmahampaista joudutaan poistamaan ja näin tehtiinkiin. Toimenpide sujui ongelmitta. Sitten vain odoteltiin, että pysyvät hampaat ilmestyisivät. Heti kun ne näkyivät mentiin uudestaan eläinlääkärille. Loppujen lopuksi päädyttiin Veikkolaan. Käytiin ensin tarkistuskäynnillä joulukuun alussa. Eläinlääkäri suositteli molempien yläkulmureiden poistamista. Hän epäili ettei oikominen hyödyttäisi meitä johtuen hampaiden asennosta ja yläkulmureiden pulskuudesta. Vaihtoehdoksi jäi joko ala- tai yläkulmureiden poistaminen (en nyt näin suoralta kädeltä muista miksi pulpa-amputaatiota ei suositeltu). Eläinlääkäri suositteli jälkimmäistä sen takia, että se on vähemmän traumaattinen toimenpide. Leukamurtuman riski on huomattavasti pienempi ja koiran suunkäytön kannalta alakulmurit ovat tärkeämmät.

Siitä lähtien kun pysyvät hampaat alkoivat näkyä olin kotona itse painanut niitä ulospäin päivittäin. Tätä minä lopetin tarkistuskäynnin jälkeen koska ellin mukaan siitä ei Nokan tapauksessa ole hyötyä. Pallon pitämistä suussa jatkettiin kuitenkin ellin kehotuksesta. Tutkimusten mukaan sitä pitäisi tehdä 3 x 15 minuuttia päivässä. Me teimme 3 x 20 tai 4 x 15. Toisin sanoen noin kuukauden ajan "leikittiin" pallolla tunnin päivässä ja olin nostanut muut lelut pois lattialta. Nokan suuta piti myös desinfioida kerran päivässä koska alakulmureiden kasvaessa ne osuivat kitalakeen ja tekivät sinne pienet reiät, mikä varmasti satttui.

Saimme ajan jouluaaton aatoksi. Olimme siellä yhdeksältä aamulla ja muistaakseni lähdettiin vähän yhden jälkeen ajelemaan kotiin. Sillä aikaa kun Nokkis makasi leikkauspöydällä minä naputtelin gradua, join teetä ja söin mandariinejä. Taas kerran toimenpide ei olisi voinut sujua paremmin. Tämä näkemys vahvistettiin sekä kontrollikäynnillä tammikuun alussa että vikalla käynnillä huhtikuussa. Leikkauksen yhteydessä alakulmureihin tehtiin pidennykset ja tästä seurasi se, että Nokkiksella oli täysi pureskelu- ja vetämiskielto reilut kolme kuukautta. Eli ei mitään vetoleikkejä, kovia nameja, käpyjen tai keppien kantamista metsässä puhumattakaan luista koko alkuvuonna.

Huhtikuun alussa käytiin siis vikan kerran ellillä tämän asian tiimoilta. Jos mukaan lasketaan kaikki hampaisiin liittyvät hoidot niin loppulaskuksi tulee noin 2000 euroa. Tämän jälkeen yläpurenta ei ole haitannut meidän arkielämää. Se on ollut alusta asti sanomattakin selvää ettei Nokkikselle ikinä teetetä pentuja.

Kuvautin Nokkiksen lonkat, kyynärät, selän ja olat ennen joulua eikä siellä näkynyt mitään kummallista. Toisin sanoen, terve harrastuskoira minulla.

Iholla

Vuosi sitten syksyllä kun Nokkis kotiutui käytiin öisin pissalla ensimmäisen kuukauden aikana. Tästä seurasi se, että nukuttiin päikkärit päivällä. Usein lattialla ja usein niin, että alkuinnostuken jälkeen pentu rauhoittui nukkumaan kosketusetäisyyden päähän. Useimmiten Nokkis siirtyi kuitenkin hetken päästä nukkumaan esim oman koppaan. Välillä otin peiton ja tyynyt sängystä ja nukuttiin ihan yöunetkin lattialla. Toisin sanoen vuosi sitten syksyllä Nokkis tuli lähelle omasta halustaan mutta muistikuvieni mukaan se ei pysynyt siinä kovin kauan.

Tämä kaikki muuttui viime kesänä. Pakenin öisin heinäkuun helteet viileämpään verantaan. Kyyhäsin itselleni patjan terrassituolien patjoista ja siinä nukuttiin reilun kuukauden. Päätin, että Nokkis nukkukoon missä haluaa. Ensimmäisinä päivinä tyyppi kierteli patjat ja aamulla herätessäni se nukkui joko jalkojeni tai pääni vieressä, mutta patjojen ulkopuolella. Pikkuhiljaa, patjojen rajat alkoivat hämärtyä ja nelijalkainen hiipi yhä lähemmäs kunnes se oli minun kainalossa. Nykyään tyyppi tunkee lähelle aina kun siihen on mahdollisuus. Jos vuosi sitten se tuli säkkituolin viereen nukkumaan kun istuskelin siinä niin nykyään se kuvittelee mahtuvansa syliin ja jäävänsä siihen nukkumaan.

It's the little things

Kävimme marraskuun loppupuolella Vapun jatkokurssilla. Pitkän flunssan takia en rakentanutkaan aksaesteitä loman aikana syyskuussa joten olemme harjoitelleet hyppytekniikkaa ainoastaan aksatunneilla (muuten meillä ei ole kätevää pääsyä hallille), eikä itsenäisinä treenikertoina niin kuin oli tarkoitus. Tästä syystä mietinkin vielä päivää ennen kurssia, että oliko hyvä idea mennä niin nopeasti jatkokurssille ja mitäköhän Vappu mahtaa sanoa. Vappu kun sanoo asiat niin kuin hän ne näkee. Tässä Vapun huomiot siltä kerralta.

Heti lauantaina lämppäkierroksen jälkeen (perussarja) Vappu sanoi, että Nokan kehonhallinta on selkeästi parantunut. Selkä pyöristyy huomattavasti paremmin. Olemme tehneet fysiikkaa koko syksyn säännöllisesti (2-4 kertaa viikossa) mutta ei järjestelmällisesti. Eli, suunnitelmallisuutta pitää saada lisää, jotta Nokkis kehittyy myös jatkossa. Mitä ollaan sitten tehty? Ravilenkkejä iltaisin, peruuttelua, takapään käyttöä (muun muassa 2 on 2 off), tikapuut, naminheittely mahan alle (vatsalihakset), punnerruksia, tasapainoilua eri alustoilla, jalkojen nostelua jne.

Nokkis näkee ja lukee esteet hyvin ja on tarkka kaveri. Silloin kun se tekee maltilla ja keskittyy niin se tekee hyvin. Haaste on malttamattomuus ja kiire, jolloin tekniikka kärsii. Vapun neuvosta syötin sille nameja aina lähdössä. Toisena päivänä tehtiin muun muassa umpiestettä. Siinä Vappu kehottaa ohjaajaa menemään esteen toiselle puolelle ja pitämään lelun nenän kohdalla. Kun ohjaaja pudottaa lelun, hän samalla siirtää katseensa alaspäin (ei saa missään nimessä katsoa koiraa) ja vapauttaa koiran tulemaan hypyn yli, jolloin koira periaatteessa syöksyy ohjaajan jalkoihin. Tämä ei kuitenkaan sopinut Nokalle koska se kuumui liikaa, jolloin hyppytekniikka oli kauhea. Eli neuvoksi sain pistää lelun maahan ja itse seistä sen takana vähän matkan päässä, pitää katse koiran laskeutumispaikassa ja vapauttaa koiran.Yleisestikin Nokan kanssa kannattaa tehdä kuuntelutreeniä (esim umpiesteellä takapalkka ja vapautus sinne eikä esteen yli) ja sillä myös haastaa koiran keskittymään.

Kotiläksyksi saatiin tehdä perussarja niin, että Nokkis pitää jotain suussaan. Sen ei tarvitse olla noutokapula vaan voi olla ihan patukkalelu. Olisi hyvä jos koira myös ravaisi ja laukkaisi pitäessään jotain suussa. Voi tehdä ihan mäkitreeniä. Pitotreeniä. Korkeuksia meidän kantsii treenata ensin set pointilla ja sitten siirtyä varsinaiseen korkeuden arviointiin. Etäisyyden arviointia saadaan nyt myös tehdä. Ja sitten vielä umpiesteellä harjoittelu.

Vapun viikonlopusta jäi hyvä fiilis. Tästä hyvästä fiiliksestä ei näkynyt jälkeäkään eilen klo 11. Olimme Oilin toko-koulutuksessa ja olin ajattelemattomuuttani ja sääolosuihteiden pakosta tuonut paikalle pienen hirviön. Minulla oli tällä viikolla kolme pitkää päivää (12 tuntia, Nokkis ei kuitenkaan joudu olemaan tällaiset päivät yksin vaan pääsee mun vanhempien luo hoitoon) mikä on erittäin poikkeuksellista ja muutenkin ei päästy kertaakaan valoisaan aikaan lenkille. Ja koska vältän kohtaamista rusakoiden kanssa niin tämä tarkoitti sitä, että Nokkiksen tämän viikon lenkit olivat hihnalenkkejä. Nokkis ei tällaisesta kotiolosuhteissa hypi seinälle vaan kestää sen kyllä hyvin mutta kuten sain eilen todeta niin treenikentälle sitä ei kannata viedä. Ja kun meidän lähtö eilen aamulla viivästyi sähkökatkoksen takia ja matkaan meni pidempään lumen takia niin en kerennyt lenkittää sitä hallilla niin kuin olin suunnitellut. Jatkossa voisi vähän vilkaista mitä on luvassa säärintamalla. :) Ekassa setissä se oli ihan possu. Tokassa se oli jo parempi ja kun tehtiin ryhmäliikkeet päivän päätteeksi tyyppi oli jo suht normaali.

Oilista olen kuullut pelkästään hyviä juttuja ja tykkäsin kyllä itsekin. Oili antaa suoraa palautetta mistä tykkään eikä selittelyille ole sijaa. Tokassa setissä Oili sanoi, että nyt Nokkis on oikein kiva ja pätevän harrastuskaverin olen saanut. Koirasta ei tule olemaan kiinni Oilin mukaan. Ja sitä mieltä olen itsekin ollut aika alusta asti.

Tänään Nokkis on saanut purkaa energiavarastoaan sitten kunnolla. Pakkasin eväät reppuun aamulla ja mentiin metsälenkille. Metsässä viihdyttiinkin 5 tuntia jonka jälkeen rakennettiin vielä lumiukko veljenlasten kanssa. Metsässä huomasin usein ajattelevani Oilin kommenttia siitä, että vaikka "menestyminen" ei ole koirasta kiinni meidän tapauksessa niin Nokkis on kuitenkin suht vaikea tapaus koska pitää koko ajan tasapainoilla vireen kanssa ja olla tarkkana ettei kiehu yli. Tämä varmasti jää muhimaan pääkopassa tovin.

Kuva: Sanna Jääskeläinen

Kuva: Sanna Jääskeläinen

Haisuli!

Pesin koiran eilen ensimmäistä kertaa shampoolla koska se oli kierinyt pellolla perjantaina ja haisi. Taisi olla kolmas kerta kun Nokan selkä kastui suihkussa. Yleensä on riittänyt, että suihkuttaa mahan alta ja tassut. Kamera on ollut lomalla melkein koko kesän mutta tänään päätin ottaa sen esille ja ottaa portrettikuvia Nokkaeläimestä.

Huomaa, että tämä on meidän ihka ensimmäinen seisomiskuva.

Näbben on ollut taas parin viikon täyslomalla minun pitkän flunssan takia. Se on jopa saanut aamu- ja iltaruoan ihan vain odottamalla nätisti. Tänään tein kuitenkin Näbbenille peltojäljen. Pituutta oli noin 400-500 metriä ja keppejä kuusi. Tauko näkyi. Jäljestys oli epätarkkaa ja Nokkis vähän väliä tarkisti missä jälki meni. Positiivista oli kuitenkin se, että koira jatkoi itsenäistä työskentelyä loppuun asti. Loppujen lopuksi keppejä nousi viisi kpl ilman minkäänlaista apua minulta.

Itseluottamuksella varustettu sählääjä

Tällainen oli Vapun tulkinta Nokkaeläimestä tai jotten vääristele niin tämä on minun tulkintani Vapun palautteesta viikonlopun aikana. Kävimme siis Nokan kanssa Vapun hyppytekniikan peruskurssin. Tykkäsin kovasti Vapun tyylistä ja ihailin hänen koiran lukutaitoja. Sillä välin kun minä sain hokea itselleni että "älä katso ohjaajaa vaan katso koiraa" niin Vapulla oli jo hyvä mielipide suorittavasta koirasta. Lauantaina katsoin kaikki kolme ryhmää ja sunnuntaina meidän omamme lisäksi toisen maksiryhmän harjoitukset. Vapulta tuli myös paljon muita hyviä huomioita, jotka eivät liittyneet suoranaisesti hyppytekniikkaan joten muiden koirakoiden katsomisesta sai myös paljon irti. Viikonlopusta taitaa olla noin 10 sivun muistinpanot. :)

Mitä hänellä sitten oli sanottavana Nokasta? Mainittakoon tässä, että Nokkis suoritti tuon viikonlopun aikana enemmän ihmisen rakentamia esteitä kuin koko sen ekan elinvuotensa aikana yhteensä. Eli Vappu näki hypyt à la Nokka, eikä à la Martinaa jos nyt niin voi sanoa.

- Nokalla on hyvä rytmi ja lukee etäisyyden ja korkeuden hyvin
- Se osaa siirtää painoaan takaosalle mutta ponnistuksessa on vielä harjoiteltavaa. Kaikki harjoitukset/temput mitkä lisäävät koiran tietoisuutta takajaloista ja takapään käyttöä ovat hyödyllisiä. Koiran pitää istua lähdössä, jolloin paino on jo valmiiksi takana.
- Nuoren koiran kroppa on kesken mikä todennäköisesti vaikuttaa siihen ettei selkä pyöristy niin kuin pitäisi -> syvien lihasten treenaminen + muutenkin hyvän lihaskunnon tärkeys
- Nokkaeläin kulkee välillä pää ylhäällä ja käyttää sitä ponnistuksen apuna -> jos ei ole pakko että nami tulee kädestä niin antaa poimia maasta, muutenkin ei saa namittaa niin, että koira kurottaa niskansa vaan namikäden pitäisi olla koiran suun korkeudella. Seuraaminen on sitten eri juttu. Olisi  myös hyvä tehdä perusasento ja seuraaminen sekä vasemmalla että oikealla puolella.
- Se on vähän laiska nostamaan etutassujaan ja kulkee välillä aika suorilla etujaloilla ja hypyissä nopeasti roiskii ne miten sattuu. Eli meidän liikkuminen metsässä on hyvä juttu jonka lisäksi Vappu suositteli harjoittelemaan tikapuilla. Meidän valjaista Vappu ei tykännyt joten nyt kun hihnakävely on suht hyvällä mallilla niin siirryttiin takaisin kaulapantaan.
- Nokkis lukee korkeuden ja etäisyyden hyvin mutta jos on matala este niin se menee sieltä mistä rima on alin, eli ei panosta hyppytekniikkaan  koska on liian helppoa-> etäisyyden arviointiharjoitusta tehdään nokkaeläimen kanssa vasta sitten kun vikan riman korkeutta voi nostaa
- Nokka näyttää väsymistään sillä että sählääminen lisääntyy ja koordinaatio heikkenee.
- Tyypillä on itseluottamusta ja intoa targetille. Motivaatio on se tärkein juttu.
- Alas tultiin välillä melkein neljällä jalalla, eli Nokalle katsottiin erikseen läpi alastuloharjoitusta.

Kaikista voimakkain viikonlopusta jäi mieleen motivaation ja itseluottamuksen tärkeys. Eli harjoitukset tehdään koiran omalla tasolla. Maksikoira voi hyvin tehdä medikoiran väleillä jotta saa onnistumisen tunnetta ja itseluottamusta. Jos koira kieltäytyy suorittamasta esteen (esim väsynyt, kipeä, liian vaikea) niin on ohjaajan vastuulla miettiä miksi koira kieltäytyi eikä runnota se läpi. Peruskauraa mutta aah niin tärkeätä.

Samalla porukalla on luvassa Vapun jatkokurssi marraskuun loppupuolella jossa käydään koirakohtaisesti läpi sopivia harjoituksia, eli Vappu lupaili meille umpiestettä sekä nouto hypyn yhteydessä. Toisin sanoen vietän lomani syyskuussa rakentaen aksaesteitä. :) Luulen, että kun saadaan jo bookatut toko-koulutukset pois alta niin vietetään loppusyksy jäljen ja lihaskunnon ja hyppytekniikan (2-4 kertaa kk) parissa.