Tällä viikolla olemme saaneet Nokan kanssa kahlata lumessa. Eron huomaa sekä omassa että Nokkaeläimen liikkeessä. Joka ikinen jälki lumessa pitää tarkistaa. Tiistaina meidän ollessa jäällä onnistuin piiloutumaan niin ettei Nokka huomannut. Tyyppi kulki korvat höröllään siihen suuntaan mistä olimme tulleet ja vilkuili ympäriinsä, pysähtyi, peruutti taas vähäsen, istuutui meidän jälkien päälle kunnes lähti määrätietoisesti seuraamaan jälkiäni eikä pysähtynyt ennen kuin oli minun alapuolella. Istuin nimittäin kiven päällä.
Tänään törmäsimme metsässä hirvien nukkumapaikkoihin. Vaikka Nokka seurasikin tarkasti niiden tekemät jäljet niin ei ollut samanlaista vouhotusta kuin vuoden alussa. Se pysyi rauhallisena minun lähellä ja pystyi keskittymään kun tehtiin yksi temppu ja jäi myös odottamaan, että sai luvan jatkaa matkaa. Luulen, että pikemminkin seurasi jälkiä välipalan toivossa ja kyllähän siellä välillä osuikin herkku kuonon eteen.
 |
| Pieni ylämäkitreeni kuuluu myös rutiineihimme. :) |
 |
| Kiven päällä olevat jäljet pitää kans tietty tarkistaa. |
 |
| Pikku apuri avusti lumienkelin teossa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti