Freaky Fridayt

Herätys seitsemältä. Lyhyt lenkki. Aamupala. Kolmen repun pakkaaminen - kaksi minulle, yksi Nokalle. Lähtö kotoa vähän kasin jälkeen. Auto parkkiin. Nokkis joko hoitoon tai parin tunnin nokoset autossa riippuen kelistä. Bussilla semmaan, fiksujen kommenttien tuottaminen, lounaalle ja bussilla hakemaan nelijalkaisen. Vaatteiden vaihto ja reilun tunnin kävely kaverin luo kylään. Matkan varrella Nokkis saa olla sekä vapaana että hihnassa. Törmätään hevoseen, hiihtäjään, bussipysäkin pesijään, citykaniin, remmirähjääjään jne. Perillä juon teetä ja Nokkis syö luun. Palataan autolle kävellen mutta eri reittiä pitkin. Syön eväät, Nokkis juo vettä. Autolla hallille. Lämppälenkki. Koira autoon. Häkki pystyyn hallissa. Koira mukaan halliin. Puolentoista tunnin treenit. Jäähdyttelylenkki. Kaverin autoon. Iltapala. Leikkimistä. Rentoa oleskelua. Lyhyt kävelymatka takaisin omalle autolle. Pimeä moottoritie. Kamppeet sisään, hampaiden pesu ja sänkyyn. Kello on 02:30.

Suurin piirtein tällaiset ovat meidän perjantait olleet sitten viime syksyn kun kävimme aksaseuran testeissä, jossa arvioitiin löytyisikö meille paikka sen alkeiskurssilta. Ottaen huomioon testissä käydyt asiat (halu leikkiä, kontakti ohjaajan, irtoaminen kuolleelle lelulle, paikallaolo, oleskelu kentän vieressä toisen koiran suorittaessa rataa), niin ei tullut suurena yllätyksenä, että meille avautui paikka. Alkeiskurssi kesti loppusyksyn ja sen myötä meille tarjoutui tilaisuus hakea seuran jäseneksi ja jatkaa samassa ryhmässä myös nyt keväällä.

Koska minulla on ollut semma heti aamusta olemme olleet liikkeellä koko päivän. Usein ollaan käyty kylässä vielä treenienkin jälkeen. Nämä perjantait ovat tuoneet mukanaan hyviä kokemuksia peltojen kasvatille. Esim. Helsingin keskusta ruuhka-aikana, hengailu juna-asemalla, matkustaminen ruuhkabussissa (mun ajattelemattomuutta), Kampin läpi käveleminen, vapaana oleminen uusissa paikoissa, keskittyminen minuun koirapuiston vieressä, koirien kohtaaminen, oleskeleminen koiraystävällisessä kirjastossa jne.

Joissain tilanteessa, kuten Helsingin keskustan ihmisvilinässä loppuiltapäivästä ihmisten päästessä töistä tai Kampin ostoskeskuksessa, Nokkis on kuin Tokioon heitetty helsinkiläinen. Ei ole arka tai pelokas mutta ympärillä on niin paljon virikettä mihin ei ole tottunut, ettei ole ihme jos pää on vähän pyörällään. Joka ikinen perjantai olen miettinyt, että on tuo kyllä aika helppo kaveri. Ihan sama minne olen sen mukaan ottanut, niin tyyppi on ollut ihan cool. Ruuhkabussissa kun pistin sen penkin alle makaamaan, tyyppi ainoastaan viihdytti takana olevia kanssamatkustajia työntämällä pään esiin sieltä ihan kuin sanoakseen (anteeksi inhimillistäminen) Moi, mä olen Nokka. Keitäs te olette?