Kaupunkilomalla

Olemme Nokan kanssa olleet kaupunkilomalla jo kaksi viikkoa ja reilu viikko olisi vielä jäljellä. Nokan lomatunnelmista voi lukea täällä.  Itsellä on tällä hetkellä niin paljon hommia täällä ettei rehellisesti sanottuna ole ollut aikaa miettiä tuota ihanaa nelijalkaista tai kaivata Suomeen. Huhut kuitenkin kertovat että tyyppi kokeilee rajojaan oikein urakalla. Itsepäisyys taitaa olla tämän loman kuuminta muotia. Taas kerran joudun ihmettelemään tuota otusta. Sanon nyt sitä samaa kuin mitä sanoin Nokan ollessa kasvattajan luona hoidossa, eli tunnistan kyllä pentuni jostain sieltä alta mutta Nokka taitaa tällä hetkellä vetää shown täydelle Wembley areenalle. :)

Kolmen viikon loman jälkeen meillä onkin sitten heti kotiin palattuamme luvassa kasvattajan järjestämä toko-päivä ja minun pitäisi päättää mitä me Nokan kanssa siellä oikein tehtäisi. Toko on kyllä niin kaukana ajatuksistani tällä hetkellä mutta eiköhän me jotain keksitä.

Villi ja vapaa

Teimme eilen uuden aluevaltauksen Näbbenin kanssa. Teimme hihnalenkin tiellämme. Meidän lenkit suuntautuvat yleensä peltojen kautta metsään. Parin viikon ajan saimme myös nauttia jäällä kävelemisestä. Tähän mennessä hihnaosuudet ovat olleet sitä, että olemme ylittäneet tien, jotta pääsisimme tien toisella puolella olevaan metsään. Hihnassa Nokka on ollut kaupunkireissuilla. Sen ollessa pieni pentu keskityimme olemiseen ja eri paikoissa hengailuun, ei niinkään kävelemiseen. Ja silloin kun käveltiin se sujui ilman vetämistä. Pitkässä liinassa se on välillä ollut meidän mentäessä ulos  kunnes olen varmistunut siitä ettei kissat ole lähimain eikä jäniksiä oleskele talon takana.
 

Vuoden alussa päätin kuitenkin, että nyt olisi hyvä aika ruveta opettamaan hihnassa kävelemisen. Ikää ja kokoa oli tullut reippaasti lisää ja sitä myötä myös vauhtia. Aloitettiin tammikuun puolessa välissä. Viikon verran ehdimme harjoitella ja sitten tuli pakkaset. En kokenut, että asialla olisi niin polttava kiire, että sormia pitäisi uhrata joten aloitettiin hihnaprojekti uudelleen helmikuussa sään lauhtuessa.

Hihnaprojekti on meille tarkoittanut sitä, että ulkoilun yhteydessä Nokka kulkee lyhyen matkan hihnassa. Yleensä pellolla tai metsässä missä on avointa. Alussa tein tämän ihan pihallakin. Yleensä ollaan tehty tämä lenkin loppupuolella. Olen tietoisesti pyrkinyt olla luomatta rutiineja, eli otan sen hihnaan eri paikoissa, kuljetaan eri matkoja ja päästän sen irti eri kohdissa. Ottaessani sen kiinni, en kutsu sitä luokseni vaan pysähdyn jolloin se tulee luokseni. Välillä minulla on hihna esillä koko lenkin aikana vaikka en välttämättä otakaan koiraa kiinni, välillä otan sen taskusta, laitan takaisin, otan taskusta jne.

Nykyään se selkeästi kiinnittää huomiota hihnaan. Usein kun se näkee, että otan sen taskusta se tulee minun luo, saa kehut ja luvan lähteä uudelleen. Olen ruvennut käyttämään vihjesanan ”hihnassa” kun laitan sen kiinni. Mielestäni Nokan olemuksesta huokuu se, että se nyt tietää mitä on tulossa. Hihnan kiristyessä liikaa kuuluu ”pprrrr” tarkoittaen, että kohta hihna ei enää joustakaan vaan meikäläinen pysähtyy jos pentu ei reagoi hidastamalla tai lähestymällä minua.

Viime viikkoina ollaan tehty useampi hyvän mielen ”hihnalenkkiä”. Se selkeästi tietää mikä on jutun idea. Harvemmin ja harvemmin pysähdytään vaan usein se hidastaa ja tulee sivulleni ennen kuin kuuluu ”pprrrr”. Ohitukset eivät ole ikinä ollut sen kummempi juttu tuon kanssa. Autojen kanssa sitä pitää tarkkailla. Kaverikoirien kanssa käveleminen on haasteellista ennen kuin pääsevät leikkimään. Silloin se on edelleen höyrykone. Juoksuleikkien jälkeen on sitten huomattavasti helpompaa. Kaukana olemme vielä siitä mitä toivon aikuiselta koiralta. Todellakin! Mutta ottaen huomioon miten vähän aikaa tuo on viettänyt hihnassa niin olen tyytyväinen. Varsinkin kun tämä on ollut asia, jossa olen välillä joutunut muistuttamaan itseäni hengittämästä rauhallisesti. Pitää muista, että Nokkis on kakara ja jos sitä ei ole opettanut niin eihän se voi osata.

Palatakseni eiliseen lenkkiin niin kävelimme noin 700 metriä hihnassa, jonka jälkeen se pääsi kirmaisemaan vapaana metsätiellä ja sitten taas 700 metriä hihnassa kotiin. Pihaan tultiin hymy huulilla. Jatkamme harjoittelua.

TuggaTugga!

Hammaslääkärin määräämä pehmoleludieetti + teinin pureskeluvimma =

Tajusin tänään, että lattia alkaa olla tyhjä leluista, joten kävimme Nokan kanssa läpi minun lapsuuden pehmoleluvarastoa ja löysimme sieltä muun muassa alla olevan kaverin. Eiköhän tuossa mene hetki ennen kuin kaikki jalat on pureskeltu irti.

Olen irrottanut mahdolliset irtoavat silmät, nenät jne ennen kuin olen antanut lelut Nokalle. Nokkaeläin ei myöskään syö tuota täytettä (sen jäädessä yksin katson vähäsen mitä leluja jätän saman tilaan) joten pureskelkoon näitä nyt sitten vielä hetken ennen kuin saan luvan antaa sille vähän kestävämpiä leluja.

Ulkoilua

Tällä viikolla olemme saaneet Nokan kanssa kahlata lumessa. Eron huomaa sekä omassa että Nokkaeläimen liikkeessä. Joka ikinen jälki lumessa pitää tarkistaa. Tiistaina meidän ollessa jäällä onnistuin piiloutumaan niin ettei Nokka huomannut. Tyyppi kulki korvat höröllään siihen suuntaan mistä olimme tulleet ja vilkuili ympäriinsä, pysähtyi, peruutti taas vähäsen, istuutui meidän jälkien päälle kunnes lähti määrätietoisesti seuraamaan jälkiäni eikä pysähtynyt ennen kuin oli minun alapuolella. Istuin nimittäin kiven päällä.

Tänään törmäsimme metsässä hirvien nukkumapaikkoihin. Vaikka Nokka seurasikin tarkasti niiden tekemät jäljet niin ei ollut samanlaista vouhotusta kuin vuoden alussa. Se pysyi rauhallisena minun lähellä ja pystyi keskittymään kun tehtiin yksi temppu ja jäi myös odottamaan, että sai luvan jatkaa matkaa. Luulen, että pikemminkin seurasi jälkiä välipalan toivossa ja kyllähän siellä välillä osuikin herkku kuonon eteen.

 

 

Pieni ylämäkitreeni kuuluu myös rutiineihimme. :)

Kiven päällä olevat jäljet pitää kans tietty tarkistaa.

Pikku apuri avusti lumienkelin teossa.

I see dead people

Minulla on varhaisteini kotona. Useampi pieni merkki viittaa siihen, että Nokka on kohta teini-iässä.

Ensinnäkin se näkee nykyään mörköjä iltaisin. Pimeään aikaan kun käydään ulkona pissalla hän saattaa katsella jotain korvat höröllään, katsoa minua ja ehkä ottaa muutaman askeleen taaksepäin. Sisääntullessamme se taas jumittaa rappusilla, istuu siinä ja katselee jotain. Ihan omissa maailmoissa. Veljeni on käynyt kahdesti kylässä muutaman päivän sisään. Molemmilla kerroilla Nokkaeläin on ollut menemättä hänen luo. Tyyppi, joka muuten istuu oven edessä häntä heiluen kun kuulee, että joku tulee ulko-ovesta sisään ja liikkuu käytävässä. Olen tässä viime aikoina miettinyt, että voisi opettaa sille jonkun tervehtimisrumban esim että menisi omalle tyynylleen ennen kuin keittiönovi aukee ja vasta luvan kanssa saisi mennä tervehtimään.

Nokkis myös pureskelee aikaisempaa enemmän. Nykyään se saattaa maata pitkänkin hetken pehmolelu suussa. Toki sillä on vielä luunsyöntikielto päällä joten omalla ruoalla ja dentastikseillä mennnään mikä sekin saattaa vaikuttaa. Teini-ikä selittäisi myös sen miksi Nokka on viime aikoina reagoinut tavallista voimakkaammin eläinten hajuihin metsässä. Olemme alusta asti oleskelleet paljon metsässä ja ihan varmasti ennenkin törmänneet tuoreisiin hajuihin ilman mitään sen suurempaa reaktiota. Nyt se juoksee kuono maassa siksak-kuviota välillä läähättäen ja se myös irtoaa kauemmas. Niin kauan kun minä pysyn näköpiirissä ovat hajut kiinnostavimpia. Näiden lisäksi löytyy liuta muita pieniä vivahde-eroja sen käytöksessä. Minulla on välillä vaikeuksia pukea ne sanoiksi.

Meille on avautunut kokonaan uusi maailma pakkasten myötä. Viime päivinä olemme siis seikkailleet jäällä. Tänäänkin viihdyttiin ulkona melkein pari tuntia. Tästä eteenpäin suuntaamme matkamme aika pitkälti sinne varsinkin tällaisina aurinkoisina päivinä. Metsässä kun puut peittävät sen kauan kaivatun taivaankappaleen. Jäältä voidaan sitten piipahtaa maissa uusissa paikoissa.

Jästipää

Nokkaeläin oli pari yötä hoidossa kasvattajan luona ja loppuarvio oli, että tyyppi on jästipää ja ihan samanlainen kuin emonsa Alli. Nokka oli näköjään ottanut sen asenteen, että hän on nyt lomalla joten hän tekee mitä tahtoo. Jäähy tuli erittäin tutuksi kakaralle ja hoitajille ehkä muutama harmaa hius lisää. Vaikka aluksi itse mietin, että puhutaanko nyt ollenkaan samasta tyypistä niin kyllä sieltä alta pilkahti tuttu Nokka. Hoitajilla oli vain ilo kokea Nokan potenssiin kymmenen. :) Minä kun olen kaikille sanonut, että Nokkis on ollut helppo pentu ja löysimme aika nopeasti hyvän rytmin arkeen. Ehkä tuolla juuri loppuneella kahden viikon sairaslomallakin oli  jotain osuutta äkkinäiseen korvien kadottamiseen. Minkälainen se sitten puolivuotiaana on? Alla olevat ominaisuudet eivät ole minkäänlaisessa järjestyksessä.

Jästipää/Kova: Oma tahto löytyy. Se harvemmin näyttää sen ja suoranainen kiroilu on tähän asti kohdistunut vain minuun. Pentujen leikkikoulussa muut saivat rauhassa komentaa pentua. Kun minä kerran niin tein, kirosanat lentelivät ja muut katselivat ihmeissään. Viimeksi tämä on tapahtunut pari kuukautta sitten Ralf-kanin tullessa meille toistamiseen hoitoon. Ekalla viikolla Nokka välillä kiihtyi kanin häkin luona ja kerran kun poistin sen siitä, se oli erittäin voimakkaasti eri mieltä. Tyyppi kuitenkin rauhoittuu nopeasti. Jästipäisyys näkyy myös sillai, että Nokka ei hirveästi muistele menneitä, eli on pikemmin kova kuin pehmeä otus. Sille saa sanoa aika kovaankin sävyyn eikä se ole moksiskaan ja saa myös muistutella, että tämä käytös ei ole toivottavaa.

Vietit: Sillä on voimakas saalisvietti. Esim kissojen kanssa menee hyvin niin kauan kunnes ne liikkuvat. Tätä pitää harjoitella lisää. Olin myös erittäin varovainen kanin ja Nokan kanssa. Loppupeleissä en juurikaan pitänyt niitä Ralfin vapaanaollessaan samassa tilassa vaan Nokka oli aina portin toisella puolella. Toisaalta näimme jäniksen toissapäivänä kaupungilla niin että Nokka oli kiinni. Jäin odottamaan koiran reaktiota koska se oli kiinni ja mulla oli tasku täynnä nameja. Kun jänis lähti liikkeelle Nokka oli ihan pikkaisen lähdössä perään, joten lähdin kävelemään poispäin ja koira seurasi minua heti eikä hihna edes kiristynyt. Ei myöskään ollut vitsi kun kerroin, että tyynyt ja viltit ovat Nokan parhaita kavereita. Kun otin tyynyn pois pureskelukiellon takia, nämä astumisyritykset siirtyivät minun jalkaan. En ole nähnyt, että se olisi yrittänyt astua muita ihmisiä. Merkkaaminen alkoi jo aikoja sitten. 

Energinen/Vilkas: Jos jotain tapahtuu Nokka on täysillä mukana ja sillähän on energiaa vaikka muille jakaa. Tähän päivään asti voin sanoa nähneeni Nokan väsyneenä kerran ja se oli ekan Helsinki-retken (kesto 12 tuntia) jälkeen kolmikuisena. Treenikerran tai pitkän metsälenkin (jonka aikana myös yleensä tehdään jotain) jälkeen tyyppi menee kyllä ihan tyytyväisenä nukkumaan mutta jos ohjelmaa olisi tarjolla niin se olisi taas täysillä mukana. En ole kokenut tätä haasteeena koska Nokka osaa rauhoittua silloin kuin ei tehdä mitään eikä parin päivän tekemättömyys oli mikään suuri juttu. Olen myös tarkoituksella pyrkinyt siihen ettei tehtäisi älyttömästi. Toisaalta tähän on ehkä myös auttanut se, että Nokka harvemmin joutuu olemaan pitkiä aikoja (yli 5 tuntia) yksin koska työskentelen tällä hetkellä usein kotoa.

Keskittymiskykyinen: Silloin kuin tehdään, tyyppi keskittyy minuun mainiosti ja voin esim päästä hihnasta irti ilman, että se olisi menossa moikkaamaan muita koiria. Ei ole vielä tullut eteen tilannetta jossa olisin saanut itseäni kiinni miettimästä, että nyt tuo ei keskity meidän tekemisiin tai miten saisin sen keskittymään tai että treenit olisivat sen takia menneet huonosti. Hah! Heti kun olin tuon kirjoittanut tuli mieleen, että viime sunnuntaina sattuttiin metsässä alueelle, jossa oli selkeästi tuoreita metsäneläinten hajuja ja silloin Nokkaa ei kyllä kiinnostanut pätkääkään mun tekemiset niin kauan kuin vain pysyin näköpiirissä. 

Ahne: Nokka on erittäin helppo motivoida ruoan kanssa. Sitä saisi oikeasti tekemään mitä vain. Ja jos ruoka ei tule sille niin se menee ruoan luo. Kotona vieläkin välillä keskustellaan siitä onko etutassut erilaisilla tasoilla sallittua mutta tämä käytös näyttäisi korostuvan vieraissa.

Sosiaalinen: Nokka on tähän mennessä tullut hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Sisarusten kanssa se vähän koettelee rajoja mutta vanhempien koirien edessä hän on erittäinkin nöyrä. 

Ihmisiä rakastava: Ihmiset, ja varsinkin lapset, ovat yksi parhaimpia keksintöjä tässä maailmassa. Kaikkia ei tarvitse kuitenkaan moikata.

Hajuriippuvainen: Nokka käyttää nenänsä ja paljon. Hallissa, jossa on hiekkapohja kuono on maassa KOKO AJAN kun emme tee mitään. Eläinlääkärillä se löytää namipiilon heti, pellolla se paikantaa jäniksen papanat, meidän tiellä se seuraa hevosen jäljet, eteisessä se haistelee ”tuoreet” kengät häntä heiluen ja muutama eläimen luu on löytynyt metsästä.

Oli näkäjään rankkal loma. Kuva otettu viisi minuuttia kotiintulon jälkeen. :)

Vuosi 2014

En ole ikinä harrastanut uudenvuodenlupauksia enkä aloita nytkään. Alla kuitenkin muutama asia Nokan ja minun yhteiselämässä, johon haluan panostaa tämän vuoden aikana. Nämä koskevat enemminkin minua ja minun toimintaa kuin että Nokan pitäisi osata tietyt jutut jne. Tämä ei tarkoita sitä etteikö minulla olisi joitain tavoitteita (niistä on omat listat :) ) mutta en osaa oikein arvioida kauanko meillä asioissa menee joten en edes yritä.

- Hauskuus! Jos meillä ei ole hauskaa niin tehdään sitten jotain muuta.
- Johdonmukaisuus, mikä tarkoittaa, että minun pitää vielä enemmän miettiä etukäteen mihin haluan päästä ja miten sinne päästään.
- Tavoitteiden asettaminen ja treenituokioiden suunnitteleminen.
- Omat eleet, tahalliset ja tahattomat, ja apueleiden häivyttäminen.
- Nokan viretilojen parempi ymmärtäminen ja hallitseminen ja mikä viretila on toivottavaa eri asioita tehdessä.
- Leikittäminen.
- Lihashuolto ja venyttely.

Kävimme Nokkaeläimen kanssa hammaslääkärillä juuri ennen joulua ja ollaan vielä muutama päivä "sairaslomalla". Tästä on tulossa lisää infoa tänne blogiin jossain vaiheessa. Nokka voi erinomaisesti. Tyyppi on parempi toipilas kuin minä.