BFF

Tältä meno näytti syyskuussa:

Ja tältä se on näyttänyt nyt marraskuussa:

Toisin sanoen Nokka ja minä olemme taas saaneet nauttia Taran seurasta. Syyskuussa Tara yritti leikittää pentua, joka ei alussa lähtenyt mukaan ja sitten viimeisellä viikolla kun pentukin olisi leikkinyt niin tyhmä kaksijalkainen pysäytti juoksuleikit. Tällä kerralla leikistä ei ole ollut pulaa. Tara on mielestäni hyvä aikuinen leikkikaveri Nokalle. Syyt selviävät kuvista.

Tara harvemmin juoksee täyttä vauhtia. Olisipa turhauttavaa jahdata jotain mitä ei ikinä saa kiinni. Ja Näbben saa myös usein olla jahdettavan roolissa.

.

Taran painimistyyli Nokan kanssa on erittäin lempeä.

Ja aina välillä Nokka saa olla päällimmäisenä painileikeissä.

Sisällä leikkimisestä (koirien välinen vauhdikas leikkiminen sisällä on kiellettyä) ei muodostunutkaan ongelmaa. Kerran ekalla viikolla taisin pistää koirat portin eri puolille tästä syystä mutta muuten yhteiselo on sujunut rauhallisesti. Ulkona Taran läsnäolo on tuonut mukanaan hiukan kiihtynemmän Nokan. Lahkeissa roikkuminen oli tuttua, mutta Taran kieltäytyminen leikistä joko mun pyynnöstä tai omasta halustaan on johtanut siihen että Nokkis on pariin otteeseen iskenyt hampaansa suoraan mun pohkeeseen. Auts!

Kaverukset herkuttelevat jäniksen papanoilla.

Lukemassa Viikin postit.

Ota sinä toi puoli, niin minä otan tämän.

Lopuksi vielä kuvia tämän päivän metsäreissusta. Koirat pääsivät niille tuntemattomaan metsään kun lähdettiin autolla viemään toimiva moottorisaha ahkeralle vapaapäiväviettäjälle. Kotiin tullessamme päätin ottaa potkukelkan esille, joten illalla mennään vielä Taran kanssa kokeilemaan että joko potkiminen meidän tiellä onnistuisi. 

Etsi Nokkis kuvasta.

Tämä apuri ei välittänyt moottorisahan metelistä.