I see dead people

Minulla on varhaisteini kotona. Useampi pieni merkki viittaa siihen, että Nokka on kohta teini-iässä.

Ensinnäkin se näkee nykyään mörköjä iltaisin. Pimeään aikaan kun käydään ulkona pissalla hän saattaa katsella jotain korvat höröllään, katsoa minua ja ehkä ottaa muutaman askeleen taaksepäin. Sisääntullessamme se taas jumittaa rappusilla, istuu siinä ja katselee jotain. Ihan omissa maailmoissa. Veljeni on käynyt kahdesti kylässä muutaman päivän sisään. Molemmilla kerroilla Nokkaeläin on ollut menemättä hänen luo. Tyyppi, joka muuten istuu oven edessä häntä heiluen kun kuulee, että joku tulee ulko-ovesta sisään ja liikkuu käytävässä. Olen tässä viime aikoina miettinyt, että voisi opettaa sille jonkun tervehtimisrumban esim että menisi omalle tyynylleen ennen kuin keittiönovi aukee ja vasta luvan kanssa saisi mennä tervehtimään.

Nokkis myös pureskelee aikaisempaa enemmän. Nykyään se saattaa maata pitkänkin hetken pehmolelu suussa. Toki sillä on vielä luunsyöntikielto päällä joten omalla ruoalla ja dentastikseillä mennnään mikä sekin saattaa vaikuttaa. Teini-ikä selittäisi myös sen miksi Nokka on viime aikoina reagoinut tavallista voimakkaammin eläinten hajuihin metsässä. Olemme alusta asti oleskelleet paljon metsässä ja ihan varmasti ennenkin törmänneet tuoreisiin hajuihin ilman mitään sen suurempaa reaktiota. Nyt se juoksee kuono maassa siksak-kuviota välillä läähättäen ja se myös irtoaa kauemmas. Niin kauan kun minä pysyn näköpiirissä ovat hajut kiinnostavimpia. Näiden lisäksi löytyy liuta muita pieniä vivahde-eroja sen käytöksessä. Minulla on välillä vaikeuksia pukea ne sanoiksi.

Meille on avautunut kokonaan uusi maailma pakkasten myötä. Viime päivinä olemme siis seikkailleet jäällä. Tänäänkin viihdyttiin ulkona melkein pari tuntia. Tästä eteenpäin suuntaamme matkamme aika pitkälti sinne varsinkin tällaisina aurinkoisina päivinä. Metsässä kun puut peittävät sen kauan kaivatun taivaankappaleen. Jäältä voidaan sitten piipahtaa maissa uusissa paikoissa.