TuggaTugga!

Hammaslääkärin määräämä pehmoleludieetti + teinin pureskeluvimma =

Tajusin tänään, että lattia alkaa olla tyhjä leluista, joten kävimme Nokan kanssa läpi minun lapsuuden pehmoleluvarastoa ja löysimme sieltä muun muassa alla olevan kaverin. Eiköhän tuossa mene hetki ennen kuin kaikki jalat on pureskeltu irti.

Olen irrottanut mahdolliset irtoavat silmät, nenät jne ennen kuin olen antanut lelut Nokalle. Nokkaeläin ei myöskään syö tuota täytettä (sen jäädessä yksin katson vähäsen mitä leluja jätän saman tilaan) joten pureskelkoon näitä nyt sitten vielä hetken ennen kuin saan luvan antaa sille vähän kestävämpiä leluja.

Ulkoilua

Tällä viikolla olemme saaneet Nokan kanssa kahlata lumessa. Eron huomaa sekä omassa että Nokkaeläimen liikkeessä. Joka ikinen jälki lumessa pitää tarkistaa. Tiistaina meidän ollessa jäällä onnistuin piiloutumaan niin ettei Nokka huomannut. Tyyppi kulki korvat höröllään siihen suuntaan mistä olimme tulleet ja vilkuili ympäriinsä, pysähtyi, peruutti taas vähäsen, istuutui meidän jälkien päälle kunnes lähti määrätietoisesti seuraamaan jälkiäni eikä pysähtynyt ennen kuin oli minun alapuolella. Istuin nimittäin kiven päällä.

Tänään törmäsimme metsässä hirvien nukkumapaikkoihin. Vaikka Nokka seurasikin tarkasti niiden tekemät jäljet niin ei ollut samanlaista vouhotusta kuin vuoden alussa. Se pysyi rauhallisena minun lähellä ja pystyi keskittymään kun tehtiin yksi temppu ja jäi myös odottamaan, että sai luvan jatkaa matkaa. Luulen, että pikemminkin seurasi jälkiä välipalan toivossa ja kyllähän siellä välillä osuikin herkku kuonon eteen.

 

 

Pieni ylämäkitreeni kuuluu myös rutiineihimme. :)

Kiven päällä olevat jäljet pitää kans tietty tarkistaa.

Pikku apuri avusti lumienkelin teossa.

I see dead people

Minulla on varhaisteini kotona. Useampi pieni merkki viittaa siihen, että Nokka on kohta teini-iässä.

Ensinnäkin se näkee nykyään mörköjä iltaisin. Pimeään aikaan kun käydään ulkona pissalla hän saattaa katsella jotain korvat höröllään, katsoa minua ja ehkä ottaa muutaman askeleen taaksepäin. Sisääntullessamme se taas jumittaa rappusilla, istuu siinä ja katselee jotain. Ihan omissa maailmoissa. Veljeni on käynyt kahdesti kylässä muutaman päivän sisään. Molemmilla kerroilla Nokkaeläin on ollut menemättä hänen luo. Tyyppi, joka muuten istuu oven edessä häntä heiluen kun kuulee, että joku tulee ulko-ovesta sisään ja liikkuu käytävässä. Olen tässä viime aikoina miettinyt, että voisi opettaa sille jonkun tervehtimisrumban esim että menisi omalle tyynylleen ennen kuin keittiönovi aukee ja vasta luvan kanssa saisi mennä tervehtimään.

Nokkis myös pureskelee aikaisempaa enemmän. Nykyään se saattaa maata pitkänkin hetken pehmolelu suussa. Toki sillä on vielä luunsyöntikielto päällä joten omalla ruoalla ja dentastikseillä mennnään mikä sekin saattaa vaikuttaa. Teini-ikä selittäisi myös sen miksi Nokka on viime aikoina reagoinut tavallista voimakkaammin eläinten hajuihin metsässä. Olemme alusta asti oleskelleet paljon metsässä ja ihan varmasti ennenkin törmänneet tuoreisiin hajuihin ilman mitään sen suurempaa reaktiota. Nyt se juoksee kuono maassa siksak-kuviota välillä läähättäen ja se myös irtoaa kauemmas. Niin kauan kun minä pysyn näköpiirissä ovat hajut kiinnostavimpia. Näiden lisäksi löytyy liuta muita pieniä vivahde-eroja sen käytöksessä. Minulla on välillä vaikeuksia pukea ne sanoiksi.

Meille on avautunut kokonaan uusi maailma pakkasten myötä. Viime päivinä olemme siis seikkailleet jäällä. Tänäänkin viihdyttiin ulkona melkein pari tuntia. Tästä eteenpäin suuntaamme matkamme aika pitkälti sinne varsinkin tällaisina aurinkoisina päivinä. Metsässä kun puut peittävät sen kauan kaivatun taivaankappaleen. Jäältä voidaan sitten piipahtaa maissa uusissa paikoissa.

Jästipää

Nokkaeläin oli pari yötä hoidossa kasvattajan luona ja loppuarvio oli, että tyyppi on jästipää ja ihan samanlainen kuin emonsa Alli. Nokka oli näköjään ottanut sen asenteen, että hän on nyt lomalla joten hän tekee mitä tahtoo. Jäähy tuli erittäin tutuksi kakaralle ja hoitajille ehkä muutama harmaa hius lisää. Vaikka aluksi itse mietin, että puhutaanko nyt ollenkaan samasta tyypistä niin kyllä sieltä alta pilkahti tuttu Nokka. Hoitajilla oli vain ilo kokea Nokan potenssiin kymmenen. :) Minä kun olen kaikille sanonut, että Nokkis on ollut helppo pentu ja löysimme aika nopeasti hyvän rytmin arkeen. Ehkä tuolla juuri loppuneella kahden viikon sairaslomallakin oli  jotain osuutta äkkinäiseen korvien kadottamiseen. Minkälainen se sitten puolivuotiaana on? Alla olevat ominaisuudet eivät ole minkäänlaisessa järjestyksessä.

Jästipää/Kova: Oma tahto löytyy. Se harvemmin näyttää sen ja suoranainen kiroilu on tähän asti kohdistunut vain minuun. Pentujen leikkikoulussa muut saivat rauhassa komentaa pentua. Kun minä kerran niin tein, kirosanat lentelivät ja muut katselivat ihmeissään. Viimeksi tämä on tapahtunut pari kuukautta sitten Ralf-kanin tullessa meille toistamiseen hoitoon. Ekalla viikolla Nokka välillä kiihtyi kanin häkin luona ja kerran kun poistin sen siitä, se oli erittäin voimakkaasti eri mieltä. Tyyppi kuitenkin rauhoittuu nopeasti. Jästipäisyys näkyy myös sillai, että Nokka ei hirveästi muistele menneitä, eli on pikemmin kova kuin pehmeä otus. Sille saa sanoa aika kovaankin sävyyn eikä se ole moksiskaan ja saa myös muistutella, että tämä käytös ei ole toivottavaa.

Vietit: Sillä on voimakas saalisvietti. Esim kissojen kanssa menee hyvin niin kauan kunnes ne liikkuvat. Tätä pitää harjoitella lisää. Olin myös erittäin varovainen kanin ja Nokan kanssa. Loppupeleissä en juurikaan pitänyt niitä Ralfin vapaanaollessaan samassa tilassa vaan Nokka oli aina portin toisella puolella. Toisaalta näimme jäniksen toissapäivänä kaupungilla niin että Nokka oli kiinni. Jäin odottamaan koiran reaktiota koska se oli kiinni ja mulla oli tasku täynnä nameja. Kun jänis lähti liikkeelle Nokka oli ihan pikkaisen lähdössä perään, joten lähdin kävelemään poispäin ja koira seurasi minua heti eikä hihna edes kiristynyt. Ei myöskään ollut vitsi kun kerroin, että tyynyt ja viltit ovat Nokan parhaita kavereita. Kun otin tyynyn pois pureskelukiellon takia, nämä astumisyritykset siirtyivät minun jalkaan. En ole nähnyt, että se olisi yrittänyt astua muita ihmisiä. Merkkaaminen alkoi jo aikoja sitten. 

Energinen/Vilkas: Jos jotain tapahtuu Nokka on täysillä mukana ja sillähän on energiaa vaikka muille jakaa. Tähän päivään asti voin sanoa nähneeni Nokan väsyneenä kerran ja se oli ekan Helsinki-retken (kesto 12 tuntia) jälkeen kolmikuisena. Treenikerran tai pitkän metsälenkin (jonka aikana myös yleensä tehdään jotain) jälkeen tyyppi menee kyllä ihan tyytyväisenä nukkumaan mutta jos ohjelmaa olisi tarjolla niin se olisi taas täysillä mukana. En ole kokenut tätä haasteeena koska Nokka osaa rauhoittua silloin kuin ei tehdä mitään eikä parin päivän tekemättömyys oli mikään suuri juttu. Olen myös tarkoituksella pyrkinyt siihen ettei tehtäisi älyttömästi. Toisaalta tähän on ehkä myös auttanut se, että Nokka harvemmin joutuu olemaan pitkiä aikoja (yli 5 tuntia) yksin koska työskentelen tällä hetkellä usein kotoa.

Keskittymiskykyinen: Silloin kuin tehdään, tyyppi keskittyy minuun mainiosti ja voin esim päästä hihnasta irti ilman, että se olisi menossa moikkaamaan muita koiria. Ei ole vielä tullut eteen tilannetta jossa olisin saanut itseäni kiinni miettimästä, että nyt tuo ei keskity meidän tekemisiin tai miten saisin sen keskittymään tai että treenit olisivat sen takia menneet huonosti. Hah! Heti kun olin tuon kirjoittanut tuli mieleen, että viime sunnuntaina sattuttiin metsässä alueelle, jossa oli selkeästi tuoreita metsäneläinten hajuja ja silloin Nokkaa ei kyllä kiinnostanut pätkääkään mun tekemiset niin kauan kuin vain pysyin näköpiirissä. 

Ahne: Nokka on erittäin helppo motivoida ruoan kanssa. Sitä saisi oikeasti tekemään mitä vain. Ja jos ruoka ei tule sille niin se menee ruoan luo. Kotona vieläkin välillä keskustellaan siitä onko etutassut erilaisilla tasoilla sallittua mutta tämä käytös näyttäisi korostuvan vieraissa.

Sosiaalinen: Nokka on tähän mennessä tullut hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Sisarusten kanssa se vähän koettelee rajoja mutta vanhempien koirien edessä hän on erittäinkin nöyrä. 

Ihmisiä rakastava: Ihmiset, ja varsinkin lapset, ovat yksi parhaimpia keksintöjä tässä maailmassa. Kaikkia ei tarvitse kuitenkaan moikata.

Hajuriippuvainen: Nokka käyttää nenänsä ja paljon. Hallissa, jossa on hiekkapohja kuono on maassa KOKO AJAN kun emme tee mitään. Eläinlääkärillä se löytää namipiilon heti, pellolla se paikantaa jäniksen papanat, meidän tiellä se seuraa hevosen jäljet, eteisessä se haistelee ”tuoreet” kengät häntä heiluen ja muutama eläimen luu on löytynyt metsästä.

Oli näkäjään rankkal loma. Kuva otettu viisi minuuttia kotiintulon jälkeen. :)

Vuosi 2014

En ole ikinä harrastanut uudenvuodenlupauksia enkä aloita nytkään. Alla kuitenkin muutama asia Nokan ja minun yhteiselämässä, johon haluan panostaa tämän vuoden aikana. Nämä koskevat enemminkin minua ja minun toimintaa kuin että Nokan pitäisi osata tietyt jutut jne. Tämä ei tarkoita sitä etteikö minulla olisi joitain tavoitteita (niistä on omat listat :) ) mutta en osaa oikein arvioida kauanko meillä asioissa menee joten en edes yritä.

- Hauskuus! Jos meillä ei ole hauskaa niin tehdään sitten jotain muuta.
- Johdonmukaisuus, mikä tarkoittaa, että minun pitää vielä enemmän miettiä etukäteen mihin haluan päästä ja miten sinne päästään.
- Tavoitteiden asettaminen ja treenituokioiden suunnitteleminen.
- Omat eleet, tahalliset ja tahattomat, ja apueleiden häivyttäminen.
- Nokan viretilojen parempi ymmärtäminen ja hallitseminen ja mikä viretila on toivottavaa eri asioita tehdessä.
- Leikittäminen.
- Lihashuolto ja venyttely.

Kävimme Nokkaeläimen kanssa hammaslääkärillä juuri ennen joulua ja ollaan vielä muutama päivä "sairaslomalla". Tästä on tulossa lisää infoa tänne blogiin jossain vaiheessa. Nokka voi erinomaisesti. Tyyppi on parempi toipilas kuin minä.

BFF

Tältä meno näytti syyskuussa:

Ja tältä se on näyttänyt nyt marraskuussa:

Toisin sanoen Nokka ja minä olemme taas saaneet nauttia Taran seurasta. Syyskuussa Tara yritti leikittää pentua, joka ei alussa lähtenyt mukaan ja sitten viimeisellä viikolla kun pentukin olisi leikkinyt niin tyhmä kaksijalkainen pysäytti juoksuleikit. Tällä kerralla leikistä ei ole ollut pulaa. Tara on mielestäni hyvä aikuinen leikkikaveri Nokalle. Syyt selviävät kuvista.

Tara harvemmin juoksee täyttä vauhtia. Olisipa turhauttavaa jahdata jotain mitä ei ikinä saa kiinni. Ja Näbben saa myös usein olla jahdettavan roolissa.

.

Taran painimistyyli Nokan kanssa on erittäin lempeä.

Ja aina välillä Nokka saa olla päällimmäisenä painileikeissä.

Sisällä leikkimisestä (koirien välinen vauhdikas leikkiminen sisällä on kiellettyä) ei muodostunutkaan ongelmaa. Kerran ekalla viikolla taisin pistää koirat portin eri puolille tästä syystä mutta muuten yhteiselo on sujunut rauhallisesti. Ulkona Taran läsnäolo on tuonut mukanaan hiukan kiihtynemmän Nokan. Lahkeissa roikkuminen oli tuttua, mutta Taran kieltäytyminen leikistä joko mun pyynnöstä tai omasta halustaan on johtanut siihen että Nokkis on pariin otteeseen iskenyt hampaansa suoraan mun pohkeeseen. Auts!

Kaverukset herkuttelevat jäniksen papanoilla.

Lukemassa Viikin postit.

Ota sinä toi puoli, niin minä otan tämän.

Lopuksi vielä kuvia tämän päivän metsäreissusta. Koirat pääsivät niille tuntemattomaan metsään kun lähdettiin autolla viemään toimiva moottorisaha ahkeralle vapaapäiväviettäjälle. Kotiin tullessamme päätin ottaa potkukelkan esille, joten illalla mennään vielä Taran kanssa kokeilemaan että joko potkiminen meidän tiellä onnistuisi. 

Etsi Nokkis kuvasta.

Tämä apuri ei välittänyt moottorisahan metelistä.

Kevättä odotellessa

Jäljestimme aktiivisesti Nokan kanssa syksyllä mutta pari viikkoa sitten päätin, että pidämme tauon ja jatkamme keväällä. Tämä lähinnä siksi, että ehtisimme paremmin työstää keppien ilmaisua. Treenammekin niitä seuraavat kuukaudet ja palataan maastoon heti kun kelit sallivat. 

Saavutimme kirkkaasti syksyn tavoitteen, eli Nokkis selkeästi tietää mitä olemme menossa tekemään kun metsään lähdetään. Useimmiten nenätyö käynnistyy jo takaluukkua avatessa. Motivaatio on kunnossa ja vauhti on edelleen hyvä. Loppua kohti meidän jäljet olivat 130-180 metriä selkeillä käännöksillä, mutta ei kuitenkaan 90 asteen kulmia.
 

Jäljestäessä olemme menneet kangasmetsässä, pidemmässä ruohikossa, lyhyitä matkoja kalliolla (ei paljasta kalliota) ja märässä maastossa (ilman kumisaappaita olisivat jalat kastuneet). Olemme kulkeneet ala- ja ylimäkiä ja ylittäneet kiviä, kaatuneita puunrunkoja, risukasoja (2-3 metriä), hirvien tallaaman polun (ken tietää milloin siitä viimeksi on hirvi kulkenut) sekä peuran ”papanoita”, jonka kohdalla yllätyin kun pentu ei reagoinut mitenkään. Rusakon papanat olisivat the ultimate test. Pariin otteeseen meillä on ollut kaveri seuraamassa meidän työskentelyä ja on kuulunut koirien haukuntaa, joista kummastakaan Nokka ei ole ottanut sen suurempaa häiriötä. Olemme ajaneet jälkiä sekä aamulla, päivällä että hämärässä kuin myös auringonpaisteessa, sateessa että pilvisellä säällä. Pimeässä tekeminen on vielä kokematta. Nameja on ollut vaihtelevasti. Välillä joka 4 askeleella, välillä joka 8-10. Askelväli on välillä lähes mun normaali, välillä sitten taas lyhyempi. Janat ovat olleet 2-7 metriä ja pentu on lähtenyt oikeaan suuntaan. Takajäljelle on tainnut mennä kerran tai kaksi, mutta on itse heti korjannut.

Nokka ei juurikaan pysähdy jäljelle tai ota kontaktia minuun. Jos käännöksen kohdalla on sattunut menemään yli ja vaikka pysäyttäisin niin ei pyydä apua vaan jatkaa omaa työskentelyä. 

Myös ohjaajassa on tapahtunut oppimista. Plussaa annan itselleni siitä, että mun luomassa jälkipäiväkirjassa on meidän joka ikinen jälki ylöskirjattuna. En olisi itse uskonut. Parannettavaa olisi reippaasti muun muassa omien/muiden ajatusten/ideoiden nopeammassa toteutuksessa. Esim jälkien pidentämisessä meni turhaan kauan. 

Summa summarum: Kivaa on ollut. Ensi vuonna jatketaan jäljen vaikeuttamista ja otetaan mukaan kepit plus varmistetaan, että tarkkuus säilyy. Keppien lisäksi myös esineruutua varten treenataan pitkin talvea.

Kasvattajan lupaamaa väsymystä en ole pennussa huomannut, mutta toisaalta kun toinen muutenkin osaa ottaa rauhallisesti kotosalla niin eipä sillä väliä.

 

Nokan ollessa pieni kannustin sitä metsässä kiipeämään kivien päälle sillä seurauksella että nyt neiti oma-aloitteisesti on vähän väliä jonnekin kiipeämässä.

Nokkaeläin voi myös antaa vinkin veljilleen, jos heillä on vaikeuksia löytää tyttöystävä. Ei muuta kuin tyyny tai viltti apuun.

En minä mitään tehnyt.

Ihan oikeasti!