Iltahepuli

Maanantaina koettiin ensimmäinen oikea iltahepuli. Tyyppi juoksi kuin hullu toisessa huoneessa hoitokoiran ihmetellessä että mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu. Keskeytin pikkuista kun mielestäni meni yli, käytiin pissalla jotta ei tulisi sisään ja kymmenen minuuttia myöhemmin juoksu oli taas täydessä vauhdissa. Tällä kerralla päätin viedä rauhoittumisen loppuun asti. Minulla ei ole seinällä kelloa, joten en tiedä kauanko siihen meni, mutta onnistui täydellisesti. Sylistäni kun pääsi, pentu jaksoi kävellä metrin, jonka jälkeen heittäytyi kyljelleen ja 15 sekunnin kuluttua silmäluomet olivat painuneet alas.

Eilen käytiin sitten hakemassa kaverini, joka oli tulossa meille yöksi, Porvoosta. Syötiin lounasta terrassilla. Pikkuinen oli tyylilleen uskollinen, eli vähän aikaa haisteli ja kiersi ja sitten asettui paikoilleen. Käveltiin myös vähän vanhassa kaupungissa, ei kuitenkaan kovin kauan koska oli tuttu paikka kaverilleni. Vaikka Näbben ei näyttänyt merkkejä väsymyksestä, kannoin häntä kuitenkin aina välillä. Ennen kotiinlähtöä käytiin vielä kahvilla. Tultuamme kotiin suunnistimme kohti sienimetsää. Tällä kerralla hoitokoira pääsi mukaan, pikkuisen jäädessä kotiin lepäämään. Näbben taipuu huonosti japanilaisen suussa, joten pennun uudeksi lempinimeksi muodostui nokka. Eilisen jälkeen pennusta on nyt enemmän kuvia kuin mitä minä olen ottanut yhteensä näiden parin viikon aikana.

 T

Näin me kahvilan terrassilla.